sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Stressi, palautuminen ja yöuni - Firstbeat-mittauksen tuloksia

Tänä syksynä saavutin jonkinlaisen saturaatiopisteen kaikenlaisen itseni mittaamisen, gadgetien ja biohakkeroinnin osalta. Se on ollut minulle leikkimielistä ja hauskaa, ja erittäin hyödyllistäkin. Halusin kuitenkin välillä heittäytyä onnellisen tietämättömäksi muista indikaattoreista kuin omasta fiiliksestä. Vielä yhden, jo sovitun kehon kuormitusta ja palautumista arvioivan mittauksen tein, ja kyllä kannatti. Nostan tässä esiin erityisesti uneen liittyviä huomioita tuloksista.

Kyseessä oli Firstbeat-hyvinvointianalyysi, joka perustuu Suomessa kehitettyyn, sydämen sykeväliä analysoivaan teknologiaan. Sykevälin vaihtelu indikoi kehomme kuormitusta ja palautumista - sitä ei oikein voi huijata. Tutustuin yritykseen jo noin vuosikymmen sitten, ja ihmettelen itsekin, miksi kesti näin kauan ennen kuin teetin tämän mittauksen. Hintakaan ei ole ihan mahdoton, noin 100-200 euron välillä palveluntuottajasta riippuen. (Minulle analyysin teki Sarita/Elinvoimaa. Mainittakoon, että maksoin testistä normaalin hinnan eli tämä(kään) ei ole sponssattu postaus.)

Testi toteutetaan anturin avulla, joka kiinnitetään vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ylävartaloon. Mukana näissä päivissä pitäisi olla kaikkea mahdollista: työtä, lepoa, arkea, viikonloppua, liikuntaa ja niin edespäin. Mittari ei tuntunut mitenkään häiritsevältä ja se pysyi hyvin paikallaan. Henkisesti homma olikin vähän eri: minua jännitti, kun tiesin että mittari raksuttaa koko ajan. Oli Isoveli valvoo -olo. Yöunet kärsivät, ja yhden yön nukuin tuskin silmäystäkään. Olin varma, että tulokset ovat katastrofaalisen huonot, ja mittaus pitää tehdä kokonaan uusiksi. No, kuinkas kävikään?

Tulokset olivat uskomattoman hyvät. Ensinnäkin kaikki yöt (myös se valvottu) olivat testin mukaan lähes pelkkää palautumista. Työpäivät olivat kuormittavia, mikä on kuulemma täysin normaali ja ok asia. Testi ei erottele positiivista ja negatiivista stressiä eli mitä stimuloivin jakso voi näyttää analyysissa punaista eli kuormitusta. 

Oheisessa kuvassa näkyy normiarkipäivä. Huomionarvoista on, että olen saanut illalla hetken palauduttua unen veroisesti (vihreä jakso). Kyseessä on mindfulness-meditaatiotuokio. Olipa siistiä saada kokemusperäisen tiedon lisäksi tämänkintyyppistä näyttöä siitä, että meditaatio oikeasti vaikuttaa hermostoomme syvällisesti.

Päivä elämästäni Firstbeat-analyysin mukaan.

Tuossa päivässä ei paljon muita vihreitä piikkejä punaisen lomassa näy, mutta muissa päivissä niitä oli enemmän. Testin ensimmäisen vuorokauden aikana minulla oli ohjelmassa erittäin inspiroivan esityksen seuraamista, ja tuo aamupäivä oli peräti pääosin vihreällä eli palauttavaa. Tämä saikin analyytikon ihmettelemään, mitä kivaa oikein teen työkseni :)

Ehkä päiväsaikaisten vihreiden piikkien vuoksi yönikin ovat niin palauttavia? Testin tärkein anti minulle oli tilannekatsauksen lisäksi muistutus siitä, että laadukkaat yöunet rakennetaan pitkälti jo päivän aikana. Jos koko valveillaoloaika on täyttä tykitystä, yö ei palauta vaikka unihygienia olisi kuinka täydellistä. Löysin aiheesta hyvän kirjoituksen Firstbeatin blogista, kuvaavasti otsikoituna: Yö on taulu, joka päivällä piirretään.

Haastankin sekä sinut että itseni keräilemään vihreitä pisteitä päivän mittaan! Ja seuraamaan, miten se vaikuttaa nukahtamiseen, nukkumiseen ja aamuvirkeyteen.