maanantai 28. syyskuuta 2015

Biohakkerointi goes luomu?

Olin torstaina Biohacker Summitissa, joka on mielestäni Suomen kiinnostavimpia terveysteknologiaan ja hyvinvointiin keskittyviä tapahtumia. Olin haistelemassa hiljaisia signaaleja: havaintoni mukaan monet aiheet, joita biohakkeri-skenellä käsitellään ovat parin vuoden päästä liukuneet mainstreamiin.

(Niille joille koko biohakkerointi-käsite on hepreaa, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Biohakkerin käsikirja -sivustoon. Tällä hetkellä Unen biohakkerointi -e-kirja on näköjään saatavilla ilmaiseksi vastineena siitä, että tilaa uutiskirjeen. Kannattaa tutustua, tarjolla on konkreettisia vinkkejä paremman unen etsijälle.)

Biohacker Summitiin Helsinkiin oli saatu mielenkiintoinen kattaus pääosin kansainvälisiä puhujia. Asiantuntijat edustivat sellaisia aloja kuin hyvinvointivalmennus, teknologia, futurismi, robotiikka, aivotieteet ja stressinhallinta.

Poimin muutaman teeman, joiden huomasin toistuvan useassa puheenvuorossa. Nämä kaikki heijastavat yhtä päätrendiä: teknologia itseisarvona on so last season, nyt palataan juurille eli luonnonmukaiseen tekemiseen. Tämä resonoi hyvin meikäläiseen, koska olin juuri edellisellä viikolla saavuttanut totaalisen saturaatiopisteen kaikenlaisten gadgetien suhteen ja päättänyt heivata ne hetkeksi nurkkaan. Mutta tässä tarkemmin havaintojani.

Kuva: Goodfon


1) Teknologia on hyvä renki, huono isäntä.

Moni liittää biohakkerointiin vahvan teknologiavetoisuuden ja jatkuvan itsensä mittaamisen, eikä turhaan. Oman toiminnan, oireiston ynnä muun kvantifiointi, analysointi ja sitä kautta ratkaisujen löytäminen esimerkiksi sairauteen tai stressiin on niin sanotusti kuulunut genreen. Innokkaimmat ovat lähestulkoon vuoranneet itsensä ja ympäristönsä kaikenlaisilla sensoreilla. Trendi on valunut peruspirkon ja -paavonkin arkeen. Aktiivisuusrannekkeet olivat viime joulun lahjahitti.

Usempi tuon tien kulkenut puhuja kertoi kuitenkin luopuneensa täysin jatkuvasta kvantifioinnista. Esimerkiksi amerikkalaiset hyvinvointigurut Ben Greenfield ja Ari Meisel olisivat varmaan muutama vuosi sitten esitelleet erilaisten mittariensa tuottamaa "elintärkeää" dataa, mutta nyt viesti oli toisenlainen. 

Vempaimia ei ole tarvetta heittää romukoppaan, mutta pysyvän käytön sijaan ne ovat parhaimmillaan tsekattaessa edistymistä tietyin väliajoin. 

Yksi teknologia, josta tuli useita kehuvia mainintoja on sydämen sykevälin mittaaminen. Sykevälin vaihtelu indikoi (räikeästi yksinkertaistettuna) kehon kuormitustilaa. Tätä menetelmää hyödyntää moni suomalainenkin terveysteknologian innovaatio. Itselläni on kokemusta ainakin FirstBeat-analyysista, joka perustuu kolmen vuorokauden seurantajaksoon. Lisäksi olen käyttänyt Omegawave-mittaria, joka kertoo neljän minuutin perusteella mikä on kehon palautumisen taso yöunien jälkeen.

2) Luonnonmukaista ja lajityypillistä

Ollaakseen terve ja hyväkuntoinen - tai jopa maailman kovakuntoisimpien joukossa - ei tarvita ihmeellisiä korkeanpaikan maskeja, kylmähuonehoitoja ja lisäravinteiden armadaa. Näin sanoo Ironman-triatlonisti Ben Greenfield.

Tuunattujen jauhesmuutien sijaan "oikeaa" ruokaa. Trendikkäiden kompressio-treenivaatteiden vaihtoehto on ylösalaisin-asennot, kuten päälläseisonta tai koipien lepuutus seinää vasten. Kalliiden kylmähoitojen sijaan avannossa uintia ja kylmiä suihkuja niille, jotka haluavat muuttaa valkoisen rasvansa ruskeaksi. Punttiksen tärinälevyn ohella lymfa-aineenvaihduntaa voi stimuloida ihan vaan pomppimalla.

Niin ja maitohappokylpyjä lihaksille saa myös staattisia pitoja tekemällä näiden tv-shopista tuttujen elektroidikikkojen sijaan. (Ben sai varmasti miesvoittoisen yleisön huomion kuvastollaan)


3) Maksimaalinen tehokkuus vs. optimaalinen tehokkuus

Kenellä on sellainen olo, että nykyajan työelämässä sitruunasta pyritään puristamaan viimeinenkin pisara? Ja että samanlainen rima asetetaan privaattipuolellekin - liikuntaharrastusta ei lasketa ellei se ole "tavoitteellista treenaamista" ja niin edespäin. ..

Aika moni on kyllästynyt tähän mentaliteettiin. Hyvinvoinnin edelläkävijät puhuvatkin jo optimaalisesta tekemisestä tai ihan suoraan vähemmästä tekemisestä. Työnarkomaani-jenkit maksavat Ari Meiselin valmennuspalveluista joiden slogan on Less doing, More living.

Tämä ei ole mielestäni ihan sama trendi kuin downshiftaaminen eli leppoistaminen. Tehoista ja tuloksista ei karsita, mutta ne saavutetaan fiksummin. Kun ajokoiraa ei yliviritetä, se jaksaa juosta päivästä toiseen saaliin kiinni.

Meditaatio on yhä selkeämmin muuttumassa hengellisestä harjoituksesta jokapäiväiseksi työkaluksi niille, jotka tavoittelevat terveyttä ja todellista tehokkuutta. Oli mahtavaa, miten moni seminaarin puhuja oli sisällyttänyt sessioonsa koko porukan yhteisen hengitys- tai meditaatioharjoituksen. Itsekin olen jo uskaltautunut pitämään lyhyitä mindfulness-hiljentymisiä työpalavereisssa ja valmennuksissa.

Takaisin luontoon & hyvinvointia (teknologia)hackejä järkevästi hyödyntäen. Siinä siis minun tärkeimmät kotiinviemiseni Biohacker Summitista.