sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ajatuskelat ja sisäinen puhe

Nukahtamolta on pariin otteeseen toivottu kirjoitusta ajatuskeloista irtipääsemisestä. Eli miten toimia, kun mieli alkaa yöllä (tai miksei päivälläkin) jauhaa samoja ajatusketjuja uudestaan ja uudestaan, eikä niistä tunnu pääsevän yli eikä ympäri?

On tiettyjä kikkoja, joita voi kokeilla silloin kun levy jää päälle. Itse olen saanut apua muun muassa tästä sekä yleisemminkin Headspace-sovelluksesta, josta olen jo aiemmin maininnutkin.


Ajatuskehä saattaa tuntua pyörteeltä, jonka virta vie vastustamattomasti. Kuva: Enzo Ferrante

Negatiivissävytteiset ajatuskelat hyökkäävät helpommin silloin, jos sisäinen monologi on yleisestikin kielteisenpuoleista. Onneksi sisäisen puheen muuttaminen pääosin lempeäksi ja kannustavaksi on ihan mahdollista. Itse tein tämän megarempan kymmenisen vuotta sitten, ja tärkeänä apuvälineenä oli Duodecim-sarjan Voimavarat käyttöön -kirja (painos on loppunut, mutta pokkariversiona saatavilla Voimaa! -nimekkeellä).

Olikin mahtavaa päästä työn puitteissa haastattelemaan yhtä tämän kirjan kirjoittajista, mindfulnessin asiantuntijaa Anneli Litovaaraa. Teimme Orion.fi:n hyvinvointisivuille juttua juurikin sisäisestä puheesta, joka jatkuvana virtana sävyttää eloamme ja oloamme – halusimme tai ei.

Minulle suuri ja suhteellisen tuore oivallus on ollut, ettemme voi estää ajatuksia ilmaantumasta – kummallisimpiakaan aatoksia on turha lähteä mollaamaan tai tukahduttamaan. Ratkaisevaa on, mitä ajatuksia lähdemme pohtimaan ja noudattamaan – ne vaikuttavat suoraan tunteisiimme. Voimme siis lisätä onnellisuuttamme hyppäämällä tietoisesti myönteisten ajatusten kyytiin.

Mutta mitä jos pää ja koko elämä tuntuu pursuavan pelkkiä ongelmia ja haasteita? Anneli kehottaa etsimään miellyttäviä havaintoja itsestään ja ympäristöstään vastapainoksi negatiivissävytteisille ajatuksille.

Positiivista kokemusta kannattaa jäädä fiilistelemään noin 30 sekunnin ajaksi; neurotieteen mukaan tunnetila taltioituu tällöin aivoihin. Psykologi Rick Hansonin mukaan näitä positiivisen, tietoisen fiilistelyn tuottamia ’mielen vitamiineja’ onkin syytä nauttia päivittäin, jolloin sisäinen puhekin värittyy vähitellen iloisemmilla väreillä.”

Erityisen siisti juttu on, että myönteiset tunteet vähentävät negatiivisten tunteiden voimaa, ihan tutkitusti. Anneli vinkkasi professori Barbara Fredriksonin tutkimuksista, joita kävinkin penkomassa, esimerkiksi täällä.

Itse toitotan usein, etten usko positiiviseen ajatteluun. Miksi ihmeessä? Jokainen joka minut livenä tuntee, tietää että olen noin valovuoden päässä pessimistisestä ja kyynisestä tyypistä. Kysymys on siitä, etten usko ajatusten ja tunteiden arvottamiseen, tyyliin hyi, epämiellyttävä ajatus – mene pois, korvaan sinut vaikka väkisin kauniilla ja hyvällä ajatuksella.

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa, ja syyllistyin siihen ihan riittävän monta vuotta. On iso ero sillä, että uskaltaa katsoa sitä epämiellyttävältä tuntuvaa ajatusta tai tunnetta ja antaa sen lipua omia menojaan. Ja vasta sen jälkeen miettiä aktiivisemmin, oliko ko. tuntemuksella minulle viestittävää vai olisiko tähän asiaan jokin myönteinenkin näkökanta.

Siinä sitä onkin harjoittelemista, mutta ah! kuinka harjoitus tuottaa tulosta ja lähtee ajan kanssa sävyttävään elämän perusvirettä onnellisempaan suuntaan!

Vielä niistä yöllisistä ajatuskeloista. Joskus tulee ”when all else fails” -tilanne.
Jos en saa pyörää pysähtymään millään, yksinkertaisesti luovutan. Yhdeksi lempilauseekseni muodostunut, se, mitä vastustat, vahvistuu, pätee tässäkin. Ei nukuta sitten vaan KELATAAN. Oikein kunnolla ja pohjanmaan kautta! Joko kehitetään superideaa innokkaasti tai maalaillaan kauhuskenaarioita, ihan miten vaan. Kun prosessin antaa ruksuttaa läpi, useimmiten se hiipuu itsekseen ja antaa tilaa väsymykselle.


Jäitkö jumiin pyöröoviin? Aikansa karusellia kulutettuasi todennäköisesti tulet astuneeksi siitä ulos. Kuva: Dan Nicholas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti