perjantai 29. toukokuuta 2015

Selvitymistarinani

"Totta kai tiesin etukäteen, että vauvat herättävät. Siksi oman uupumisen myöntäminen tuntui vaikealta ja syyllistin siitä itseäni: Miksi en jaksa, enkö olekaan hyvä äiti? Olin myös huolissani lapseni terveydestä: Onko hänellä jokin hätä? Oloni oli riittämätön ja lopulta, tarpeeksi monen valvotun yön jälkeen, pelkästään epätoivoinen."

Nukahtamo-blogin alkusysäyksen antoi huonounisen vauvan kanssa valvottu, ikuisuudelta tuntunut elämänjakso. Kun lapsi alkoi nukkumaan hieman paremmin, äidin uniosaaminen oli kadoksissa. Täysin. Keho tai mieli ovat kertakaikkiaan unohtaneet, miten rentoudutaan, nukahdetaan ja nukutaan laadukasta, rauhallista unta. Uskoin, etten koskaan enää tule nukkumaan kokonaista yötä putkeen.

Olenkin valtavan onnellinen ja kiitollinen siitä, että unitaidot palautuivat (kovalla työllä!) ja nukun tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Unihelvetti ei kuitenkaan koskaan unohdu. Vauva.fi:n nettikampanjan puitteissa tiivistin kokemuksen kolumniksi. Se löytyy Vauvan sivuilta.

torstai 28. toukokuuta 2015

Huonouninen vauva uuvuttaa? Nettikampanja käynnissä vauva.fi:ssä

Äitien ykkösfoorumilla vauva.fi:ssä on tällä viikolla nettikampanja aiheesta vauvan nukahtaminen ja äidin jaksaminen.

Voit jättää kysymyksiä, ja asiantuntijat vastaavat. Olen itsekin perjantaina 29.5. vertaistukijan roolissa kommentoimassa lukijoiden pohdintoja.

Keskusteluun pääset mukaan täältä.


Kuva: Sima Dimitric

lauantai 2. toukokuuta 2015

Maailman yksinkertaisin nukahtamiskikka?

Otsikko kuulostaa kalastelulta, mutta on ihan vilpitön. Tämän simppelimpää ja toimivampaa keinoa ei ole tullut vastaan, kun tavoitteena on yliaktiivisen mielen rauhoittaminen.

Lasken vaan nopeasti noi laumakaverit... krooh... Kuva: Geir Tonnesen

Kehuin aiemmassa postauksessa Headspace-meditaatiosovellusta, joka on edelleen päivittäisessä käytössä. Ohjelman luoja, entinen buddhalaismunkki, on laittanut mukaan myös nukahtamista edistävän harjoituksen. Siihen kuuluu tuttua kehonskannaamista, mutta varsinainen juju piilee yksinkertaisessa laskutoimituksessa. Perinteisen lampaidenlaskun (joka ei ole koskaan toiminut minulla millään lailla) sijaan tehtävänantona on - tadaa - laskea takaperin tuhannesta alaspäin. Ei muuta!

En tiedä mikä tuossa on, mutta se vaan toimii. Kertaakaan en ole ehtinyt seitsemällä alkavaan lukuun ennen nukahtamista, ja yleensä ensimmäinen saturainen riittää laittamaan tajun kankaalle.

Epäilen tosin, että tässä on apua säännöllisestä mindfulness-harjoittelusta. Se kun tutkitusti vahvistaa aivojen kykyä palata aina uudelleen siihen asiaan, johon on päättänyt keskittyä. Lisäksi tämä ei välttämättä toimi, jos ongelmana on jokin ulkoinen ärsyke kuten melu, kipu tai vastaava.

Mutta seuraavan kerran kun kroppa huutaa lepoa, unihygienia on kunnossa mutta mieli jatkaa laukkaansa, kokeile tonnikikkaa!

Bää! Miten niin ei toimi. Buu! Kuva: Anne Cunningham