tiistai 29. joulukuuta 2015

"Maailman myydyin iltasatu" testissä

Saamme perheystävältä aina ihania kirjalahjoja, ja tänä jouluna paketista löytyi tällainen "nukutussatu":



Takakansi lupaili kyseessä olevan peräti maailman myydyin iltasatu, joka tainnuttaa kaikenikäiset kukkujat unten maille. Tällainen pitch sai todellakin uteliaisuuteni heräämään, samoin kuin sadun kuvailu "meditatiiviseksi". Kirjoittaja on ruotsalainen NLP-master ja käyttäytymistieteilijä Carl-Johan Forssén Ehrlin. Arvioin siis, että kyseessä on pikemminkin työkalu kuin kirjallinen elämys.

Ennakko-oletus osui oikeaan: kun aloin lukea tekstiä lapselle, huomasin että yksinkertainen tarina on tässä toisarvoinen. Se on ikään kuin kehikko johon on ripustettu erilaisia hypnoottisia suggestioita, jotka kutsuvat nukahtamaan. Mielenkiintoista! Lapsi huomasi kyllä heti, että tässä on jotain erikoista. Hän katsoi minua skeptisesti, kun tekohaukottelin ohjauksen mukaisesti ja hoin tekstissä siellä täällä toistuvia suggestioita. Lapsi kuitenkin tyytyi huonoon selitykseeni, että tämä nyt on tällainen vähän erilainen satu.

Noin kolmannen aukeaman kohdalla tunsin motorisesti melko levottoman lapsen rauhoittuvan ja rentoutuvan kainalooni. Vielä tuli jokin kysymys ja kummeksuva katse NLP-tyyppisten hokemien kohdalla. Viidennen aukeaman kohdalla hän kääntyi kyljelleen, kasvot seinää kohti. Näin ei ole käynyt koskaan aikaisemmin, ja aloin jo pohtia voisiko lapsi todella nukahtaa sadun aikana ensimmäistä kertaa elämässään.

Kirjan kuvitus on Irina Maunusen,

No ei sentään. Satu loppui, olimme edelleen molemmat valveilla, mutta hyvin rentoutuneita. Viiden minuutin sisällä iltalauluista ja -pusuista lapsen huoneesta kuului vain unista tuhinaa.

Satua on luettu tämän jälkeen pariin otteeseen, lähes samanlaisin tuloksin. Itse tarina on kuitenkin niin heppoinen, ettei se riitä pitämään viisivuotiaan mielenkiintoa yllä. Pidämme siis pienen tauon ja kaivamme opuksen myöhemmin esiin,

Mikä on siis kokonaisarvioni "maailman myydyimmästä iltasadusta"? Jos iltaisin esiintyy rauhattomuutta, suosittelisin ehdottomasti kokeilemaan, onko tästä apua. Itse en ole koskaan pitänyt tavoiteltavana, että lapsi nukahtaisi sadun aikana vaan päinvastoin oppisi itse nukahtamaan kun hänelle on luotu siihen edellytykset. Eli rentoutunut ja turvallinen olo. Siinä(kin) tämä kirja toimii varsin hyvin - pienen lapsen kanssa ehkä jatkuvassakin käytössä.

Koska kyseessä on kansanvälinen bestseller, siitä löytyy paljon arvioita ja mielipiteitä blogeissa ympäri maailmaa. Englanninkielisen version kannessa oleva "kirjailijat eivät ole vastuussa teoksen vaikutuksista lapseen" -disclaimer on pelästyttänyt joitakin, ja kritiikkiä on tullut sadun tylsyydestä ja jonkun mielestä kauhuelokuvamaisesta (!) tunnelmasta.

Hyvä neljän testiperheen arvio löytyy Daily Mailin jutusta, johon voi tutustua jos haluaa kuulla enemmän kuin tämän yhden kokemuksen. 

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Stressi, palautuminen ja yöuni - Firstbeat-mittauksen tuloksia

Tänä syksynä saavutin jonkinlaisen saturaatiopisteen kaikenlaisen itseni mittaamisen, gadgetien ja biohakkeroinnin osalta. Se on ollut minulle leikkimielistä ja hauskaa, ja erittäin hyödyllistäkin. Halusin kuitenkin välillä heittäytyä onnellisen tietämättömäksi muista indikaattoreista kuin omasta fiiliksestä. Vielä yhden, jo sovitun kehon kuormitusta ja palautumista arvioivan mittauksen tein, ja kyllä kannatti. Nostan tässä esiin erityisesti uneen liittyviä huomioita tuloksista.

Kyseessä oli Firstbeat-hyvinvointianalyysi, joka perustuu Suomessa kehitettyyn, sydämen sykeväliä analysoivaan teknologiaan. Sykevälin vaihtelu indikoi kehomme kuormitusta ja palautumista - sitä ei oikein voi huijata. Tutustuin yritykseen jo noin vuosikymmen sitten, ja ihmettelen itsekin, miksi kesti näin kauan ennen kuin teetin tämän mittauksen. Hintakaan ei ole ihan mahdoton, noin 100-200 euron välillä palveluntuottajasta riippuen. (Minulle analyysin teki Sarita/Elinvoimaa. Mainittakoon, että maksoin testistä normaalin hinnan eli tämä(kään) ei ole sponssattu postaus.)

Testi toteutetaan anturin avulla, joka kiinnitetään vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ylävartaloon. Mukana näissä päivissä pitäisi olla kaikkea mahdollista: työtä, lepoa, arkea, viikonloppua, liikuntaa ja niin edespäin. Mittari ei tuntunut mitenkään häiritsevältä ja se pysyi hyvin paikallaan. Henkisesti homma olikin vähän eri: minua jännitti, kun tiesin että mittari raksuttaa koko ajan. Oli Isoveli valvoo -olo. Yöunet kärsivät, ja yhden yön nukuin tuskin silmäystäkään. Olin varma, että tulokset ovat katastrofaalisen huonot, ja mittaus pitää tehdä kokonaan uusiksi. No, kuinkas kävikään?

Tulokset olivat uskomattoman hyvät. Ensinnäkin kaikki yöt (myös se valvottu) olivat testin mukaan lähes pelkkää palautumista. Työpäivät olivat kuormittavia, mikä on kuulemma täysin normaali ja ok asia. Testi ei erottele positiivista ja negatiivista stressiä eli mitä stimuloivin jakso voi näyttää analyysissa punaista eli kuormitusta. 

Oheisessa kuvassa näkyy normiarkipäivä. Huomionarvoista on, että olen saanut illalla hetken palauduttua unen veroisesti (vihreä jakso). Kyseessä on mindfulness-meditaatiotuokio. Olipa siistiä saada kokemusperäisen tiedon lisäksi tämänkintyyppistä näyttöä siitä, että meditaatio oikeasti vaikuttaa hermostoomme syvällisesti.

Päivä elämästäni Firstbeat-analyysin mukaan.

Tuossa päivässä ei paljon muita vihreitä piikkejä punaisen lomassa näy, mutta muissa päivissä niitä oli enemmän. Testin ensimmäisen vuorokauden aikana minulla oli ohjelmassa erittäin inspiroivan esityksen seuraamista, ja tuo aamupäivä oli peräti pääosin vihreällä eli palauttavaa. Tämä saikin analyytikon ihmettelemään, mitä kivaa oikein teen työkseni :)

Ehkä päiväsaikaisten vihreiden piikkien vuoksi yönikin ovat niin palauttavia? Testin tärkein anti minulle oli tilannekatsauksen lisäksi muistutus siitä, että laadukkaat yöunet rakennetaan pitkälti jo päivän aikana. Jos koko valveillaoloaika on täyttä tykitystä, yö ei palauta vaikka unihygienia olisi kuinka täydellistä. Löysin aiheesta hyvän kirjoituksen Firstbeatin blogista, kuvaavasti otsikoituna: Yö on taulu, joka päivällä piirretään.

Haastankin sekä sinut että itseni keräilemään vihreitä pisteitä päivän mittaan! Ja seuraamaan, miten se vaikuttaa nukahtamiseen, nukkumiseen ja aamuvirkeyteen.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Lauantaiko viikon raskain päivä?

Viimesunnuntaisen Hesarin juttu työstä palautumisesta pysäytti. Suomalaisen työntekijän viikon stressaavin päivä on täyteen ohjelmoitu lauantai, sanoo työterveyspsykologi.

Lisäksi käy ilmi, että moni tekee töitä läppärillä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, ja sunnuntai-illat sujuvat samalla sapluunalla "tulevaan työviikkoon orientoituen".

Kuva: Jay Peg

Ei tämä ollut mikään varsinainen uutinen, mutta pisti minut jälleen kerran miettimään, miten ihmiset pystyvät tuohon. Itse olen joutunut hylkäämään kuvatunlaiset rutiinit jo vuosia sitten. Palautumisaika on force majeur -poikkeuksia lukuun ottamatta palautumisaikaa. Kun hoidan töitä tai velvollisuuksia, teen sen täysillä ja koko sydämestäni. Itse joudun vetämään velvollisuuksien täyttämisen ja palautumisen väliin rajan, muuten en vaan jaksa. Tai toisin päin tarkasteltuna: kun palautumista on riittävästi, koen eläväni antoisaa, rikasta ja onnellista elämää samalla kun saan paljon aikaan. Olisipa joku saanut taottua tämän nuoremman minun päähän!

Hesarin jutun havainnot perustuvat Firstbeat-mittaukseen, jollainen minullekin tehtiin hiljattain. Tulokset olivat huikean mielenkiintoiset - ja yllättävät! Raporttia luvassa Nukahtamoon pian.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Biohakkerointi goes luomu?

Olin torstaina Biohacker Summitissa, joka on mielestäni Suomen kiinnostavimpia terveysteknologiaan ja hyvinvointiin keskittyviä tapahtumia. Olin haistelemassa hiljaisia signaaleja: havaintoni mukaan monet aiheet, joita biohakkeri-skenellä käsitellään ovat parin vuoden päästä liukuneet mainstreamiin.

(Niille joille koko biohakkerointi-käsite on hepreaa, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Biohakkerin käsikirja -sivustoon. Tällä hetkellä Unen biohakkerointi -e-kirja on näköjään saatavilla ilmaiseksi vastineena siitä, että tilaa uutiskirjeen. Kannattaa tutustua, tarjolla on konkreettisia vinkkejä paremman unen etsijälle.)

Biohacker Summitiin Helsinkiin oli saatu mielenkiintoinen kattaus pääosin kansainvälisiä puhujia. Asiantuntijat edustivat sellaisia aloja kuin hyvinvointivalmennus, teknologia, futurismi, robotiikka, aivotieteet ja stressinhallinta.

Poimin muutaman teeman, joiden huomasin toistuvan useassa puheenvuorossa. Nämä kaikki heijastavat yhtä päätrendiä: teknologia itseisarvona on so last season, nyt palataan juurille eli luonnonmukaiseen tekemiseen. Tämä resonoi hyvin meikäläiseen, koska olin juuri edellisellä viikolla saavuttanut totaalisen saturaatiopisteen kaikenlaisten gadgetien suhteen ja päättänyt heivata ne hetkeksi nurkkaan. Mutta tässä tarkemmin havaintojani.

Kuva: Goodfon


1) Teknologia on hyvä renki, huono isäntä.

Moni liittää biohakkerointiin vahvan teknologiavetoisuuden ja jatkuvan itsensä mittaamisen, eikä turhaan. Oman toiminnan, oireiston ynnä muun kvantifiointi, analysointi ja sitä kautta ratkaisujen löytäminen esimerkiksi sairauteen tai stressiin on niin sanotusti kuulunut genreen. Innokkaimmat ovat lähestulkoon vuoranneet itsensä ja ympäristönsä kaikenlaisilla sensoreilla. Trendi on valunut peruspirkon ja -paavonkin arkeen. Aktiivisuusrannekkeet olivat viime joulun lahjahitti.

Usempi tuon tien kulkenut puhuja kertoi kuitenkin luopuneensa täysin jatkuvasta kvantifioinnista. Esimerkiksi amerikkalaiset hyvinvointigurut Ben Greenfield ja Ari Meisel olisivat varmaan muutama vuosi sitten esitelleet erilaisten mittariensa tuottamaa "elintärkeää" dataa, mutta nyt viesti oli toisenlainen. 

Vempaimia ei ole tarvetta heittää romukoppaan, mutta pysyvän käytön sijaan ne ovat parhaimmillaan tsekattaessa edistymistä tietyin väliajoin. 

Yksi teknologia, josta tuli useita kehuvia mainintoja on sydämen sykevälin mittaaminen. Sykevälin vaihtelu indikoi (räikeästi yksinkertaistettuna) kehon kuormitustilaa. Tätä menetelmää hyödyntää moni suomalainenkin terveysteknologian innovaatio. Itselläni on kokemusta ainakin FirstBeat-analyysista, joka perustuu kolmen vuorokauden seurantajaksoon. Lisäksi olen käyttänyt Omegawave-mittaria, joka kertoo neljän minuutin perusteella mikä on kehon palautumisen taso yöunien jälkeen.

2) Luonnonmukaista ja lajityypillistä

Ollaakseen terve ja hyväkuntoinen - tai jopa maailman kovakuntoisimpien joukossa - ei tarvita ihmeellisiä korkeanpaikan maskeja, kylmähuonehoitoja ja lisäravinteiden armadaa. Näin sanoo Ironman-triatlonisti Ben Greenfield.

Tuunattujen jauhesmuutien sijaan "oikeaa" ruokaa. Trendikkäiden kompressio-treenivaatteiden vaihtoehto on ylösalaisin-asennot, kuten päälläseisonta tai koipien lepuutus seinää vasten. Kalliiden kylmähoitojen sijaan avannossa uintia ja kylmiä suihkuja niille, jotka haluavat muuttaa valkoisen rasvansa ruskeaksi. Punttiksen tärinälevyn ohella lymfa-aineenvaihduntaa voi stimuloida ihan vaan pomppimalla.

Niin ja maitohappokylpyjä lihaksille saa myös staattisia pitoja tekemällä näiden tv-shopista tuttujen elektroidikikkojen sijaan. (Ben sai varmasti miesvoittoisen yleisön huomion kuvastollaan)


3) Maksimaalinen tehokkuus vs. optimaalinen tehokkuus

Kenellä on sellainen olo, että nykyajan työelämässä sitruunasta pyritään puristamaan viimeinenkin pisara? Ja että samanlainen rima asetetaan privaattipuolellekin - liikuntaharrastusta ei lasketa ellei se ole "tavoitteellista treenaamista" ja niin edespäin. ..

Aika moni on kyllästynyt tähän mentaliteettiin. Hyvinvoinnin edelläkävijät puhuvatkin jo optimaalisesta tekemisestä tai ihan suoraan vähemmästä tekemisestä. Työnarkomaani-jenkit maksavat Ari Meiselin valmennuspalveluista joiden slogan on Less doing, More living.

Tämä ei ole mielestäni ihan sama trendi kuin downshiftaaminen eli leppoistaminen. Tehoista ja tuloksista ei karsita, mutta ne saavutetaan fiksummin. Kun ajokoiraa ei yliviritetä, se jaksaa juosta päivästä toiseen saaliin kiinni.

Meditaatio on yhä selkeämmin muuttumassa hengellisestä harjoituksesta jokapäiväiseksi työkaluksi niille, jotka tavoittelevat terveyttä ja todellista tehokkuutta. Oli mahtavaa, miten moni seminaarin puhuja oli sisällyttänyt sessioonsa koko porukan yhteisen hengitys- tai meditaatioharjoituksen. Itsekin olen jo uskaltautunut pitämään lyhyitä mindfulness-hiljentymisiä työpalavereisssa ja valmennuksissa.

Takaisin luontoon & hyvinvointia (teknologia)hackejä järkevästi hyödyntäen. Siinä siis minun tärkeimmät kotiinviemiseni Biohacker Summitista.

maanantai 31. elokuuta 2015

Kuka pystyy matkatyöhön?

Kuinka erilaisia olemmekaan.

Tätä mietin taas kerran lukiessani sunnuntai-Hesarin kirjoitusta työkseen matkustavien arjesta. Siis Matkustavien isollä M:llä: sahausta yli aikavyöhykkeiden, yölentoja turistiluokassa, kymmeniä kaukomatkoja vuodessa, hotellin loputtomia kokolattiamattoja. Riittämättömyyttä, kun perhe siellä kaukana kotona tarvitsisi. Yksinäisyyttä ja kohteetonta ikävää, jos siellä kaukana kotona ei ole ketään kaipaamassa. 

Jatkuvan univajeen sävyttämää elämää.

Kuva: Kirill Voloshkin

Hesarin juttuun haastateltujen asiantuntijoiden mukaan matkustusaikoja ei välttämättä lasketa mukaan palkalliseen työaikaan. Ja vaikka laskettaisiin, aikaerorasitukselle ei löydy kalenterista toipumisaikaa. Pahimmassa tapauksessa 12 tunnin matkustamisen jälkeen joutuu suoraan neuvottelupöytään, niin sanotusti samoilla silmillä.

"Aikaerolennosta toipuminen vaatii [tutkimusprofessori] Mikko Härmän mukaan vähintään yhden lepopäivän, jolloin ei tehdä töitä. Senkin jälkeen jet lag on seurana vielä pari päivää.

'Univalverytmin lisäksi elimistöllä on satoja muitakin toimintoja, jotka noudattavat vuorokausivaihtelua', Härmä selittää."

Miten tällaista jaksaa? En edes mieti tässä, mikä motivoi - vaan miten tämä on fyysisesti ja psyykkisesti mahdollista? Samaa voi kysyä myös vuorotyötä tekeviltä, jotka omalta osaltaan pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä (esimerkiksi akuuttia sairastumista kun ei voi ajoittaa virka-ajan puitteisiin).
Tuskinpa tuo kuluttava elämäntapa kenellekään hyvää tekee, mutta moni sitä kuitenkin kestää. Osa vuosia, vuosikymmeniäkin, eivätkä he tee sitä pakosta.

Vaikka olemme kaikki eläinlajia homo sapiens, näköjään meissä perusterveissäkin on valtavia eroja sen suhteen, mitä elimistömme, hermostomme ja psyykemme kestää. Tämä on valtavan tärkeää pitää mielessä, kun vaadimme itseltämme jotain tai sitoudumme johonkin tehtävään. Tai kun vaadimme muilta, joilla todennäköisesti on aivan erilaiset matkaeväät.
Minä en pystyisi matkatyöhön enkä edes vuorotyöhön. Mutta olen suunnattoman kiitollinen niille, jotka pystyvät. Ja toivon, että minun panokseni yhteiseen pottiin on taas jollain toisella tavalla erityinen.

P.S. Onneksi paljon matkustavilla on paljon kikkakolmosia hyödynnettävänään. Niistä olen kirjoittanut tässäkin blogissa aiemmin.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kokemuksia univalmennuksesta

Kirjoitin jo aikaisemmin farmaseutti Timo Kettusen lanseeraamasta uniongelmiin pureutuvasta kurssista, joka toteutetaan verkossa ryhmävalmennuksena. Sain viime keväänä kutsun osallistua kurssille ja tartuin tilaisuuteen innolla, vaikka minulla ei tuolla hetkellä mainittavia univaikeuksia ollutkaan. Onneksi, koska unta käsiteltiin – muun muassa – itselleni ihan uudesta tulokulmasta, nimittäin aivojen välittäjäaineiden tasapainohäiriöitä tutkien. Huikean mielenkiintoista!

Miksi ihmeessä juuri välittäjäaineet? Kettunen ei suinkaan väitä, että kaikki univaikeudet johtuvat dopamiinin, serotoniinin tai jonkin muun välittäjäaineen vajauksesta. Mutta tämä on yksi, vähemmän tunnettu mahdollisuus, joka on hyvä pyrkiä rajaamaan pois. (aiheesta lisää aiemmassa postauksessani)


Kurssi käynnistyi ”välittäjäainetesteillä”, jotka muistuttivat rekrytointiprosesseista tuttuja psykologisia testejä väittämineen. Niiden avulla on tarkoitus kartoittaa, minkä välittäjäaineen/aineiden vajauksesta mahdollisesti kärsii. Tämän jälkeen käytiin läpi, miten erilaiset ruokavaliot ja lisäravinteet vaikuttavat välittäjäaineiden erittymiseen ja muutenkin uneen. Kurssimateriaalia lainaten: ”Ruoka-aineiden ajoituksella ja valinnoilla voi olla iso merkitys unirytmiin ja unen laatuun.” Kävi ilmi, että esimerkiksi trendikäs proteiininrahkan tankkaus iltasella ei todellakaan ole loistoajatus.

Omat välittäjäainetestini viittasivat gamma-aminovoihapon eli GABAn vajaatoimintaan. Koska elimistömme ei kykene hyödyntämään ruoassa oleva GABAa, suositus on syödä ruokia ja lisäravinteita, joissa on joko GABAn esiastetta tai sen eritystä lisääviä, tai GABA-reseptoreita aktivoivia ainesosia.  

GABA-dieetin lista veti meikäläisen hetkeksi hiljaiseksi: sieltä löytyivät ne ruoat, joita eniten rakastan eli kaakao, seesamin- ja kurpitsansiemenet, riisi, cashew-pähkinät, pinaatti ja sienet. Ehdotetut lisäravinteet olivat sattumoisin juuri niitä, joita oli käyttööni valikoitunut (glutamiini, B-vitamiini ja lactobasillus rhamnosus -maitohappobakteerit). Sattumaa vai ei? Mahdoton tietää. Joka tapauksessa oli ihan kiva kuulla, ettei ruokavaliota tarvitse ainakaan tämän perusteella laittaa uusiksi. Vaan olisiko se ollut jopa osasyynä siihen, että kroonisista univaikeuksista oli tullut satunnaisia?

Näitä menee, ja paljon. Kuva: Jagubal

Valmennuksessa käsiteltiin toki paljon muitakin uneen vaikuttavia asioita kuin välittäjäaineita. Unihygienia ynnä muut perusasiat ovat itselleni kuitenkin sen verran tuttuja, että ehdottomasti kiinnostavin anti oli tämä uusi näkökulma. Se ei varmasti tuo selityksiä tai ratkaisua läheskään kaikille univaikeuksista kärsiville, mutta saattaa jollekin olla johtolanka.

Vaikka suhtaudunkin avarakatseisesti esimerkiksi kokemuspohjaisiin näkökulmiin (siksi tätä blogiakin ylläpidän), minulle ehdottoman tärkeää oli, että valmentajalla on farmaseutin ja terveystieteiden maisterin koulutus. Kettunen tekee myös yhteistyötä lääkärin kanssa ja ohjaa tarvittaessa asiakkaat hänen pakeilleen. Vaikeatkin aivokemialliset kiemurat oli onneksi selvitetty materiaalissa kansantajuisesti ja lisäkysymyksiä oli mahdollisuus kysyä FB-ryhmässä ja privaatistikin. Jos haluaa tarttua toimeen ja panostaa univaikeuksiensa ratkaisuun neljän viikon ajan, tämä on siihen hyvä mahdollisuus. 

Ennakkotietona kiinnostuneille: seuraava kurssi alkaa syyskuussa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kesälukemista: Simply well - neljä askelta terveyteen

En varmaan ole ainoa, jonka pöydänkulmalle on kertynyt vino pinoja kirjoja, jotka on tarkoitus ahmaista kesälomalla. Koska yksi tavoitteistani tänä kesänä oli kokea tylsistymisen tunne, yritin pitää ohjelmoinnin minimissä ja raivata aikaa rauhallisille puuhille. Tylsistymisessä en ole vielä onnistunut... Mutta kirjoja olen saanut luettua jo muutaman kappaleen. Ja vielähän on kesää jäljellä :)

Yksi vuoroaan odottanut teos oli kiropraktikko, hyvinvointivalmentaja Kristian Ekströmin Simply well - Neljä askelta terveyteen. Koska Ekströmiä ovat kehuneet niin monet luottamustani nauttivat hyvinvointialan ammattilaiset, päätin ostaa kirjan vaikka se onkin ns. yleisteos. Tykkään nimittäin yleensä lukea johonkin tiettyyn aihepiiriin syvällisemmin pureutuvia kirjoituksia.



Kirjan neljä teemaa - liike, lepo, mieli ja ravinto - kattavat terveyteen vaikuttavat ihmiselon puitteet varsin kokonaisvaltaisesti. Ensin tuntui siltä, etten ole kohderyhmää: nämä ovat perusasioita, jotka totta kai jo tiedän ja huomioin. Mutta mutta. Kuinka paljon meilta kaikilta jää toteen panematta ja arkeen iskostamatta tapoja ja tottumuksia, joiden tiedämme tekevän meille hyvää? Ja sen sijaan tulee lipsahdettua vanhoihin haitallisiin ratkaisuihin tai ihan rehellisesti unohtamaan se uusi, parempi tapa toimia.

Jos haluaa elämänsä pysyvästi paremmaksi, siinä ei auta kuin kertaus - ja juuri näiden perusasioiden, koska niillä on suurin vaikutus. Ekströmin kirjassa mukavaa ovat faktojen sekaan ripotellut asiakaskertomukset sekä konkreettiset toimintaehdotukset. Arvostan myös erittäin laajaa lähdeluetteloa, kokemusperäisen tiedon lisäksi vahva teoriapohja on näissä asioissa välttämätön.

Tässä blogikirjoituksessa tarkemmin käsittelemäni lepo-osio käy läpi unen tarkoitusta, rakennetta, vaikutusta ja erityisesti sen vaalimista. Luvun alusta löytyy kätevä to do -lista, josta voi tarkistaa, mitä hyvää unenlaatua edistäviä elementtejä arjesta löytyy. Listalla on samoja aiheita, joita itsekin pidän lähes pyhinä ja joista olen Nukahtamossakin paasannut, esimerkiksi iltavalaistuksen merkitys, unirytmin tasaisena pitäminen, rauhoittavat iltarituaalit jne. Nämä unen rakennuspalikat käydään myös yksitellen ja yksityiskohtaisesti läpi.


Palikat paikoilleen. Kuva: Geoff

Uskon, että yllättävän moni uniongelma johtuu siitä, että jokin tai jotkin näistä perusasioista ei ole kunnossa. Esimerkiksi moni saattaa viimeiseen asti kieltää kofeiinin pitkäkestoisen vaikutuksen hermostoonsa - haluaa uskoa, että kahvia voi huoletta juoda aamuisin koska niinhän "kaikki" tekevät. Sama pätee älylaitteiden räpläämiseen iltaisin: jos se aiheuttaisi uniongelmia, "kaikkihan" kärsisivät unettomuudesta! Ikävä tosiasia on, että tämä mystinen "kaikki" on olemassa vain mielessämme. Reagoimme kaikki ärsykkeisiin omalla tavallamme. Mikä ei yhdellä vaikuta millään lailla, voi laittaa toisen kehon ylikierroksille.

Yksi Ekströmin peruspalikoista unen edistämiseksi on ruokailun rytmin ja laadun optimointi.
Häneen ohjeistuksensa mukailee muistelemaani ranskalaista sanontaa: syö aamulla kuin kuningas, lounaalla kuin prinssi ja illalla kuin köyhä. (Viisaus, joka on kyllä ajan saatossa ilmeisen unohtunut; Ranskassahan ryystetään aamupalaksi kuppi espressoa ja myöhäinen illallinen on päivän pääateria...) Ok, tässä voin vetää rastin ruutuun ja vakuuttaa eläväni sananlaskun mukaisesti - myös Ranskassa ollessani :).

Iltapalaksi Ekström ei yllättäen suosittele unettomuuslääkärien suosikkia, puuroa, vaan kehottaa välttämään suurta määrää hiilihydraatteja neljä tuntia ennen nukkumaanmenoa. Erityisessä pannassa on hiilarien ja rasvan yhdistelmä, joka nostaa kehon stressitasoja. Levollista unta kaipaavien kannattaa tähdätä verensokerin tasaisena pitämiseen, mihin Ekström suosittaa helposti sulavaa proteiinia ja "hyviä hiilihydraatteja": esimerkiksi kalaa ja kalkkunaa sekä vihanneksia, marjoja tai hedelmiä. Lihan tryptofaani saattaa edistää melatoniin eritystä ja kasvisten hiilarit taas auttavat ko. aminohappoa pääsemään helpommin aivoihin.

Iltapalan koostumuksesta olen kuullut ja lukenut myös täysin päinvastaisia näkemyksiä. Koska itse haluan mennä nukkumaan täysin kylläisenä (etten vain herää yöllä nälkään), mutten vatsa täynnä (ettei närästäisi), päivän viimeisen ruokailun on tärkeää olla sopivanlainen. Tällä hetkellä iltapala on yleensä hyvin hiilaripitoinen, esimerkiksi riisipuuroa ja heraa/riisiproteiinia ja marjoja. mutta täytyypä kokeilla karpimpaa vaihtoehtoa.

Tuumasta toimeen. Hiilariköyhempi iltapala syntyi heraproteiinista, mustikoista, hunajasta ja manteleista (joissa niissäkin tryptofaania).
Summa summarum, suosittelen Ekströmin kirjaa kaikille, jotka kokevat jonkinlaisen haasteen kokonaishyvinvoinnissaan. Kirjan tehtävälistojen avulla on helppo kartoittaa, ovatko perusasiat kunnossa. Ja jos eivät, miten niitä lähdetään vinssaamaan paremmalle tolalle.

Kirja loppuu kauniisiin sanoihin: "Toivon, että kun saavutat jotakin positiivista, annat sen kiertää auttamalla muitakin: kannustamalla, jakamalla tietoa, tukemalla kiittämällä." Just näin!

Hyvää sadekesän jatkoa ja siihen mukavasti liittyviä lukuhetkiä toivottaen :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ajatuskelat ja sisäinen puhe

Nukahtamolta on pariin otteeseen toivottu kirjoitusta ajatuskeloista irtipääsemisestä. Eli miten toimia, kun mieli alkaa yöllä (tai miksei päivälläkin) jauhaa samoja ajatusketjuja uudestaan ja uudestaan, eikä niistä tunnu pääsevän yli eikä ympäri?

On tiettyjä kikkoja, joita voi kokeilla silloin kun levy jää päälle. Itse olen saanut apua muun muassa tästä sekä yleisemminkin Headspace-sovelluksesta, josta olen jo aiemmin maininnutkin.


Ajatuskehä saattaa tuntua pyörteeltä, jonka virta vie vastustamattomasti. Kuva: Enzo Ferrante

Negatiivissävytteiset ajatuskelat hyökkäävät helpommin silloin, jos sisäinen monologi on yleisestikin kielteisenpuoleista. Onneksi sisäisen puheen muuttaminen pääosin lempeäksi ja kannustavaksi on ihan mahdollista. Itse tein tämän megarempan kymmenisen vuotta sitten, ja tärkeänä apuvälineenä oli Duodecim-sarjan Voimavarat käyttöön -kirja (painos on loppunut, mutta pokkariversiona saatavilla Voimaa! -nimekkeellä).

Olikin mahtavaa päästä työn puitteissa haastattelemaan yhtä tämän kirjan kirjoittajista, mindfulnessin asiantuntijaa Anneli Litovaaraa. Teimme Orion.fi:n hyvinvointisivuille juttua juurikin sisäisestä puheesta, joka jatkuvana virtana sävyttää eloamme ja oloamme – halusimme tai ei.

Minulle suuri ja suhteellisen tuore oivallus on ollut, ettemme voi estää ajatuksia ilmaantumasta – kummallisimpiakaan aatoksia on turha lähteä mollaamaan tai tukahduttamaan. Ratkaisevaa on, mitä ajatuksia lähdemme pohtimaan ja noudattamaan – ne vaikuttavat suoraan tunteisiimme. Voimme siis lisätä onnellisuuttamme hyppäämällä tietoisesti myönteisten ajatusten kyytiin.

Mutta mitä jos pää ja koko elämä tuntuu pursuavan pelkkiä ongelmia ja haasteita? Anneli kehottaa etsimään miellyttäviä havaintoja itsestään ja ympäristöstään vastapainoksi negatiivissävytteisille ajatuksille.

Positiivista kokemusta kannattaa jäädä fiilistelemään noin 30 sekunnin ajaksi; neurotieteen mukaan tunnetila taltioituu tällöin aivoihin. Psykologi Rick Hansonin mukaan näitä positiivisen, tietoisen fiilistelyn tuottamia ’mielen vitamiineja’ onkin syytä nauttia päivittäin, jolloin sisäinen puhekin värittyy vähitellen iloisemmilla väreillä.”

Erityisen siisti juttu on, että myönteiset tunteet vähentävät negatiivisten tunteiden voimaa, ihan tutkitusti. Anneli vinkkasi professori Barbara Fredriksonin tutkimuksista, joita kävinkin penkomassa, esimerkiksi täällä.

Itse toitotan usein, etten usko positiiviseen ajatteluun. Miksi ihmeessä? Jokainen joka minut livenä tuntee, tietää että olen noin valovuoden päässä pessimistisestä ja kyynisestä tyypistä. Kysymys on siitä, etten usko ajatusten ja tunteiden arvottamiseen, tyyliin hyi, epämiellyttävä ajatus – mene pois, korvaan sinut vaikka väkisin kauniilla ja hyvällä ajatuksella.

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa, ja syyllistyin siihen ihan riittävän monta vuotta. On iso ero sillä, että uskaltaa katsoa sitä epämiellyttävältä tuntuvaa ajatusta tai tunnetta ja antaa sen lipua omia menojaan. Ja vasta sen jälkeen miettiä aktiivisemmin, oliko ko. tuntemuksella minulle viestittävää vai olisiko tähän asiaan jokin myönteinenkin näkökanta.

Siinä sitä onkin harjoittelemista, mutta ah! kuinka harjoitus tuottaa tulosta ja lähtee ajan kanssa sävyttävään elämän perusvirettä onnellisempaan suuntaan!

Vielä niistä yöllisistä ajatuskeloista. Joskus tulee ”when all else fails” -tilanne.
Jos en saa pyörää pysähtymään millään, yksinkertaisesti luovutan. Yhdeksi lempilauseekseni muodostunut, se, mitä vastustat, vahvistuu, pätee tässäkin. Ei nukuta sitten vaan KELATAAN. Oikein kunnolla ja pohjanmaan kautta! Joko kehitetään superideaa innokkaasti tai maalaillaan kauhuskenaarioita, ihan miten vaan. Kun prosessin antaa ruksuttaa läpi, useimmiten se hiipuu itsekseen ja antaa tilaa väsymykselle.


Jäitkö jumiin pyöröoviin? Aikansa karusellia kulutettuasi todennäköisesti tulet astuneeksi siitä ulos. Kuva: Dan Nicholas

perjantai 29. toukokuuta 2015

Selvitymistarinani

"Totta kai tiesin etukäteen, että vauvat herättävät. Siksi oman uupumisen myöntäminen tuntui vaikealta ja syyllistin siitä itseäni: Miksi en jaksa, enkö olekaan hyvä äiti? Olin myös huolissani lapseni terveydestä: Onko hänellä jokin hätä? Oloni oli riittämätön ja lopulta, tarpeeksi monen valvotun yön jälkeen, pelkästään epätoivoinen."

Nukahtamo-blogin alkusysäyksen antoi huonounisen vauvan kanssa valvottu, ikuisuudelta tuntunut elämänjakso. Kun lapsi alkoi nukkumaan hieman paremmin, äidin uniosaaminen oli kadoksissa. Täysin. Keho tai mieli ovat kertakaikkiaan unohtaneet, miten rentoudutaan, nukahdetaan ja nukutaan laadukasta, rauhallista unta. Uskoin, etten koskaan enää tule nukkumaan kokonaista yötä putkeen.

Olenkin valtavan onnellinen ja kiitollinen siitä, että unitaidot palautuivat (kovalla työllä!) ja nukun tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Unihelvetti ei kuitenkaan koskaan unohdu. Vauva.fi:n nettikampanjan puitteissa tiivistin kokemuksen kolumniksi. Se löytyy Vauvan sivuilta.

torstai 28. toukokuuta 2015

Huonouninen vauva uuvuttaa? Nettikampanja käynnissä vauva.fi:ssä

Äitien ykkösfoorumilla vauva.fi:ssä on tällä viikolla nettikampanja aiheesta vauvan nukahtaminen ja äidin jaksaminen.

Voit jättää kysymyksiä, ja asiantuntijat vastaavat. Olen itsekin perjantaina 29.5. vertaistukijan roolissa kommentoimassa lukijoiden pohdintoja.

Keskusteluun pääset mukaan täältä.


Kuva: Sima Dimitric

lauantai 2. toukokuuta 2015

Maailman yksinkertaisin nukahtamiskikka?

Otsikko kuulostaa kalastelulta, mutta on ihan vilpitön. Tämän simppelimpää ja toimivampaa keinoa ei ole tullut vastaan, kun tavoitteena on yliaktiivisen mielen rauhoittaminen.

Lasken vaan nopeasti noi laumakaverit... krooh... Kuva: Geir Tonnesen

Kehuin aiemmassa postauksessa Headspace-meditaatiosovellusta, joka on edelleen päivittäisessä käytössä. Ohjelman luoja, entinen buddhalaismunkki, on laittanut mukaan myös nukahtamista edistävän harjoituksen. Siihen kuuluu tuttua kehonskannaamista, mutta varsinainen juju piilee yksinkertaisessa laskutoimituksessa. Perinteisen lampaidenlaskun (joka ei ole koskaan toiminut minulla millään lailla) sijaan tehtävänantona on - tadaa - laskea takaperin tuhannesta alaspäin. Ei muuta!

En tiedä mikä tuossa on, mutta se vaan toimii. Kertaakaan en ole ehtinyt seitsemällä alkavaan lukuun ennen nukahtamista, ja yleensä ensimmäinen saturainen riittää laittamaan tajun kankaalle.

Epäilen tosin, että tässä on apua säännöllisestä mindfulness-harjoittelusta. Se kun tutkitusti vahvistaa aivojen kykyä palata aina uudelleen siihen asiaan, johon on päättänyt keskittyä. Lisäksi tämä ei välttämättä toimi, jos ongelmana on jokin ulkoinen ärsyke kuten melu, kipu tai vastaava.

Mutta seuraavan kerran kun kroppa huutaa lepoa, unihygienia on kunnossa mutta mieli jatkaa laukkaansa, kokeile tonnikikkaa!

Bää! Miten niin ei toimi. Buu! Kuva: Anne Cunningham

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kirja-aarre vuodelta 1966: Uneen ilman u-pillereitä

Sain todella mieluista postia kaveriltani Lauralta: hänen mumminsa kirjahyllystä löytynyt "Unettoman niksikirja - uneen ilman u-pillereitä" (!) vuodelta 1966.



Kuten kannesta ja otsikosta voi päätellä, kirja on vallan viihdyttävää luettavaa. Nykystandardeilla hyvin naiivilta kalskahtava kirjoitustyyli aiheuttaa tahatonta koomisuutta. Sisältö on kuitenkin kiinnostava.

Ajankuvana tämä on hurja, sillä barbituraattipohjaisten unilääkkeiden käytöstä puhutaan kuin kyseessä olisi jokakodin kalkkitabletit. Tulee elävästi mieleen Mad menin tokkuraiset, lääkekoukkuiset kotirouvat. Kirjan kirjoittajan toive siitä, että lääkärit ja potilaat tiedostaisivat vahvojen unilääkkeiden haittavaikutukset, on sittemmin toteutunut kiitettävästi. Oma mutuni on, että nykyään ihmiset tiedostavat lääkkeettömän unen olevan se mihin kannattaa pyrkiä, ja tujuimpiin pillereihin turvaudutaan vain jos mikään muu ei toimi (jos silloinkaan).

Mielenkiintoista oli huomata, että tieto esimerkiksi unen erilaisista jaksoista, määrästä, nukahtamiseen johtavista mekanismeista ym. oli jo olemassa 60-luvulla. Myöskin potilaan aktiivisen roolin tukeminen on vahvasti esillä: unettomalle annetaan vinkkejä ja ohjeita, jotta hän voisi ratkaista ongelmansa itse eikä olla passiivinen pillerinpopsija.

Kun jättää sormea heristävän äänensävyn omaan arvoonsa, kirja toimii ihan hyödyllisenä kertauksena uneen vaikuttavista tekijöistä. Ja jotain uuttakin sieltä poimin (olettaen että tieto ei ole jo moneen kertaan kumottua :): opuksen mukaan nukahtamiseen johtavan prosessin käynnistyessä ensimmäisenä rentoutuvat suuret lihakset, vasta sitten sormet, varpaat, ja lopuksi kasvojen lihakset. Siksi rentoutusharjoitukset saattavat oikeasti toimia, sillä ne huijaavat kehoa luulemaan, että prosessi on päällä.

Yksi kenties tärkeipiä univaikeuksiin liittyviä oivalluksiani välittyy vahvasti tästäkin kirjasta: jos koko valveaika on täynnä virikkeitä, stressiä ja sympaattisen hermoston aktivointia, unettomuuten taipuvaisilla kone ei pysähdy kovin helposti nukkumaanmenoaikaan. Ratkaisua pitää siis usein hakea yön sijaan päivän toiminnasta. Etenkin nykyään, kun meillä on rakkaat sinivaloa loimuttavat ja tarkkaavaisuutta rapauttavat ruutumme.

Tässä muutama ote lukujen lopuissa jaettavista ohjeista, joissa huvittaa niiden lähes raamatullinen klangi :)

"Älkää antautuko mihinkään keskusteluihin tai pohdiskeluihin, jotka kiihdyttävät teitä, älkääkä työskennelkö minkään vaativan tehtävän parissa viimeisen nukkumaanmenoa edeltävän tunnin aikana."

"Mielenliikutukset ovat usein - vaikka ne olisivat rakkauden aiheuttamia - myrkkyä unelle."

"Älkää pelätkö unettomuutta. Ei tapahdu mitään vahinkoa, jollette saa unta muutamaan yöhön. Kun voitte järkevästi selittää itsellenne, että on yhdentekevää, nukutteko vai ette, nukahdatte välittömästi."

tiistai 17. helmikuuta 2015

Univalmennus



On todella monia tapoja lähestyä univaikeuksia, mistä tämäkin blogi on osoituksena. Tilanne voi joskus tuntua siltä, että kaikki kivet on käännetty. Elämä ei enää suju ilman unilääkkeitä – tai edes niiden avulla.

Kiinnostuinkin valtavasti, kun ystävä vinkkasi uudesta Univalmennus-palvelusta. Tässä konseptissa nähdäkseni ainutlaatuista on paitsi kokonaisvaltainen lähestymistapa myös muoto. Ohjelma toteutetaan nettivalmennuksena (joko ryhmälle tai henkilökohtaisesti) joten se ei vaadi asumista tietyllä paikkakunnalla.

Otin heti yhteyttä valmennuksen kehittäjään Timo Kettuseen. Univalmennuksen taustalla on Timon omakohtainen kokemus vakavasta unihäiriöstä, josta hän kertoo kärsineensä kahden päivän ikäisestä lähtien.

”Vuorokausirytmi oli aivan sekaisin; olisin vain nukkunut päivät ja valvonut yöt.”

Aikuisiällä voimareservit alkoivat loppua, kun unettomista öistä palautuminen ei enää onnistunut. Timo opiskeli farmaseutiksi ja terveystieteiden maisteriksi (ihmettelen millä paukuilla!), kävi töissä ja urheili. Lopulta tuloksena oli uupumus ja mahdollisesti lievä aivovauriokin valvomisen seurauksena.

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu: 35 vuoden etsinnän jälkeen ongelman syy löytyi aivojen dopamiinijärjestelmän epätasapainosta. Tämä havaittiin sattumalta erään lääkkeen harvinaisen sivuvaikutuksen ansiosta. Jotta kaikkien muiden samassa jamassa olevien ei tarvitsisi odottaa samanmoista sattumaa kohdalleen, Timo päätti paneutua asian tutkimiseen ja tiedon jakamiseen.

”Univalmennuksessa käydään läpi myös perintötekijöiden ja hormonitoiminnan vaikutusta uni-valverytmiin. Oikeilla ja oikeaan aikaan nautituilla ruoka-aineilla ja lisäravinteilla voi olla merkittävä vaikutus unen laatuun.”

Lisäksi aiheina ovat muun muassa valon merkitys, uniergonomia ja -hygienia sekä unettomuuden takana mahdollisesti olevat psykologiset syyt.

Tarvittaessa Timo ohjaa asiakkaansa aiheeseen perehtyneen lääkärin hoitoon, jolloin voidaan harkita myös lääkehoitoa – joka tähtää siis ongelman ratkaisemiseen, ei oireen eli unihäiriön douppaamiseen.

Ensimmäinen neljän viikon ryhmävalmennus on parhaillaan puolessa välissä. Kyselin alustavia kuulumisia, ja Timon mukaan useampi täysin kroonistuneesta unihäiriöstä kärsivä on jo kertonut selkeistä muutoksista. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää ongelmaan pysyvän ratkaisun.

Valmennuksen seuraava kierros käynnistyy 6.huhtikuuta. Vaikka itse nukun tällä hetkellä (ja toivottavasti vielä huhtikuussakin) kuin tukki, aion ehdottomasti osallistua, jos ei muuta niin rakkaudesta lajiin. Luvassa lisää raporttia univalmennuksesta Nukahtamossa ennen seuraavaa kurssia ja sen aikana/jälkeen!




torstai 5. helmikuuta 2015

Mitä tein toisin?

Huh! Alkuvuosi on ollut hengästyttävä. Nukahtamon puolella se on tarkoittanut radiohiljaisuutta, muilla rintamilla kaikkea muuta. Työhankkeiden kasautumista, asunnon vaihtoa ja rempan suunnittelua, lapsen sairastelua ja niin pois päin. Riittämättömyyden tunnetta, hallinnan puutetta meilitulvaan hukkuessa, ajoittaista epätoivoa - tiedätte tunneskaalan.

Silti olen nukahtanut joka ilta helposti ja nukkunut yö toisensa jälkeen sikeästi. Havahduin asiaan tällä viikolla ja aloin pohtia, voisiko tässä olla kysymys muustakin kuin sattumasta. Mitä olen tehnyt toisin?

Laventelitaivas. Kuva: Octarine


Peruspalikat ovat samat kuin aina: ruutuhommia myöhään iltaisin maksimissaan 1-2 kertaa viikossa, kännykkäkielto sängyssä, aamupäivällä kirkasvalohoitoa. Lyhyt meditaatio jossain kohtaa päivää, ulkoilua työmatkan muodossa ja ravitsemuspuolella magnesiumia suihkeena tai ravintolisänä päivittäin, lakkakääpäteetä iltaisin jos muistaa.

Ainoat asiat, jotka kuviosta poikkeavat, ovat a) Headspacen uniohjelma ja b) eteerinen laventeliöljy.

Aloitetaan jälkimmäisestä. Kaivoin tipat kaapista kun halusin ennaltaehkäistä lapsen nuhan äitymistä korvatulehdukseksi. En ole aromaterapian ekspertti, mutta muistin monenkin suositelleen laventelia tähän käyttöön. Eteerisillä öljyillä on muitakin vaikutuksia kuin hajuaistia stimuloivat. Muutama tippa sekoitettuna Ceridal-ihoöljyyn hierotaan korvanlehtiin ja loput rintakehään nukkumaan mennessä. Satuinpa sitten laittamaan samanmoisen satsin omaankin rintakehään.

Mainittakoon, että lapsen kanssa on menossa ennätyshyvä unikausi sairasteluista huolimatta. Mutta koska lapsen kehitys on erilaisia vaiheita toisensa perään, tarvitsen paljon pitempiaikaisen empiirisen aineiston, ennen kuin uskallan vetää johtopäätöksiä.

Täytyy päästä joskus ihailemaan näitä peltoja livenäkin! Kuva: Chris Gin

Headspace-meditaatiopalvelua olen hehkuttanut Nukahtamossa jo aikaisemmin. Suoritettuani (aargh, miten epäsopiva sana tässä yhteydessä!) introjakson valitsin erityisohjelmista tietysti uneen liittyvän. Tarjolla on stressiä tai ahdistusta lievittäviä ohjelmia, muutos- ja ihmissuhdevalmennusta ynnä muuta. Alla olevassa lyhyessä videossa kerrotaan, miten homma toimii.




Uniohjelmaan kuuluu päivittäinen ohjattu meditaatio, jota ei tehdä nukkumaan mennessä eli nukahtamistarkoituksessa. Unettavakin harjoitus löytyy, mutta se on erillään varsinaisesta ohjelmasta, jonka tavoitteena on minun nähdäkseni kasvattaa unelle suotuisaa asennoitumista. Kuten jo todella tutuksi tullut Headspacen Andy sanoo, voiko olettaa nukahtavansa helposti, jos on juossut koko päivän ympäriinsä kuin päätön kana?

Olen kyllä juossut ympäriinsä, välillä kiukkuisasti kotkottaen tai huolehtivasti kanaemoillen. Mutta kenties olen saanut taas lisäapua siihen, että minulla olisi pää tallella tiukoissakin paikoissa?

Jatkan siis tällä valitsemallani tiellä toistaiseksi, kunnes taas uteliaana kokeilen jotain uutta.

Nukahtamossa jatkuu verkkainen tahti, kun keskityn vapaa-ajalla remppahommiin. Täysin en kuitenkaan ajatellut kadota, ja talven myötä on luvassa monenlaisten toiveaiheiden käsittelyä.

Valoa kohti!

Valoilmiö työmatkan varrella ennen viimeisintä lumi- ja pimeysjaksoa. Ehkä taas tänään paistaa?

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Piikkimatolla makoilua

Lojuuko kaapin perukoilla takavuosien hittijoululahja, piikkimatto? Ota hyvä ihminen se käyttöön. Olin jotenkin onnistunut unohtamaan itsekin, miten loistava apuväline rentoutumisessa ja sitä kautta nukahtamisessa matto onkaan.

Itselläni on käytössä tällainen karvalakkimalli OBH Nordicalta, matto + niskatuki. 

Se tunne, kun piikkien aiheuttava kipu väistyy ja lihakset antavat jännityksistä periksi, on huikea. Muutaman käyttökerran jälkeen iho tottuu, eikä kipua tunnu enää alussakaan.

Mitä siinä oikein tapahtuu? Mattovalmistajien mukaan piikit aktivoivat akupisteitä, mistä koituu monenlaisia hyötyjä. Verenkierto vilkastuu ihoalueella, toisaalta syke hidastuu ja sykevälin vaihtelu kasvaa eli hermosto rauhoittuu. Näin siis yhden mattovalmistajan tutkimuksen mukaan (luin aiheesta täältä).

Karlstadin yliopiston puolueeton tutkimus ei tosin havainnut juuri mitään hyötyä piikkimaton käytöstä. Sen ei todettu auttavan sen paremmin kiputiloihin kuin unettomuuteen. Kunnes tutkimusta tehdään lisää, tämäkin on jälleen kerran uskon asia. Tai pikemminkin oman kokemuksen.

Meikäläisellä piikkimatto toimii hyvin sekä lihasjännitysten lievittämisessä, jännityspäänsäryn ehkäisyssä että rentoutumisessa = nukahtamisen edistämisessä. 

Jossain vaiheessa hankintalistalla (tai eikös tämä olisi lähes retro joululahjatoive vajaan vuoden päästä!) on vähän vaativampi matto, jossa on paksummat, harvemmat ja pidemmät piikit. Sellaisia löytyy ainakin Cura Compilta (kuva alla). Kuulen mielelläni jos jollakin on kokemuksia - millainen on verrattuna pikkupiikkisiin malleihin!


lauantai 10. tammikuuta 2015

Saitko Bedditin joululahjaksi?

Aika moni taisi saada  ja pääsee nyt mittailemaan kännykkäsovelluksia tarkemmin, miten Höyhensaariseikkailut sujuvat. Kuka olisi voinut muutama vuosi sitten kuvitella, että näin tarkan datan saaminen on mahdollista melkeinpä kenelle tahansa? Kehitys kehittyy, ja nyt unenlaadun mittaus onnistuu kotioloissa laboratorion sijaan, ei vaadi ison tai edes pienen välineen pukemista ja kustantaa vain laadukkaan kahvinkeittimen verran.

Itse sain Bedditiltä oman kappaleeni jo pari kuukautta sitten, ja se on sittemmin ollut intensiivisessä vuorokäytössä itselläni ja lähipiirin jäsenellä.

Kahden hengen epätieteellisen empiirisen kokeemme lisäksi "sala"kuuntelin hieman Bedditin ständillä Biohacker Summitissa, millaisia kokemuksia ja kysymyksiä ihmisillä laitteesta on. Näiden pohjalta kerron tässä postauksessa tärkeimmät havaintoni. Pahoittelen kuvien lievää epätarkkuutta, pädin kamera ei vain pystynyt parempaan.

Unen laadusta saa välittömän palautteen. Eilen aamulla oli mukava herätä näihin lukemiin.

Ensin muutama sana laitteen toimintalogiikasta: Beddit sisältää hieman tulitikkuaskia isomman ja litteämmän anturin, johon kuuluu patjan alle sujautettava nauha. Se on täysin huomaamaton, eli edes herneherkkä prinsessa ei tästä häiriinny. Anturin pistokkeen pitää olla kiinni seinässä käytön aikana. Lisäksi kännykkään pitää ladata Bedditin sovellus, jonka on niin ikään oltava päällä yön ajan.

Laitteiden yhteys vaatii Bluetoothia, jota onneksi voi käyttää myös älypuhelimen ollessa lentokonetilassa (jota muuten suosittelen kaikille yön ajaksi!). Jotkut kokevat Bluetoothinkin säteilyn häiritsevän untaan, jolloin tämä laite ei heille sovellu. Käsittääkseni tuo säteily on kuitenkin vähäistä verrattuna esimerkiksi oman tai kerrostalonaapurien langattomien verkkojen säteilyyn.

Nauha sijoitetaan patjan alle, vaikka tässä se näkyy patjan päällä. Kuva: Beddit

Nukkumaan mennessä sovellus täytyy muistaa laittaa päälle. Samalla voi halutessa ajastaa älykkään herätyskellon, joka havahduttaa aamulla mahdollisimman kevyessä univaiheessa, puolen tunnin aikahaarukan sisällä. Tämä vähentää tokkuraisuutta  hiukan vähemmän unta on pienempi paha kuin herätys kesken syklin syvänteen.

Harmaa palkki kuvaa syvää unta. Sinne humpsahtaa nopeimmin ja syvimmälle ensimmäisessä unisyklissä.
Loppuyö on jo kevyempää menoa. 

Verrattuna (puoli-)ilmaisiin appeihin Bedditin anturi tuottaa huomattavasti monipuolisempaa dataa, koska se on suunniteltu juuri tähän tarkoitukseen. Toisin kuin älylaitteet. Unen syvyyttä kuvaavan käyrän lisäksi Beddit listaa erikseen unen määrän sekä sydämen sykkeen ja hengitystempon vaihtelut. Jälkimmäisiähän ei oikein pysty itse arvioimaan.

Hyvän yön saldo.

Lisäksi Beddit raportoi kuorsaamiset. Totuudenmukaiselta tuntuivat nuo havainnot: toinen testaaja sairastaa uniapneaa johon liittyy kuorsaamista, ja se näkyi myös Bedditin palautteessa.

Ainoa kokemamme miinuspuoli oli anturin ja sovelluksen yhteyden katkeaminen aina välillä. Silloin tulos ei pidä paikkaansa, ja näyttää esimerkiksi tämänaamuiselta raportiltani (kuva alla). Tuntuu, että laite pitää buutata eli käytännössä ottaa seinästä irti säännöllisesti. Jos sitä ei tee, yhteys saattaa katketa keskellä yötä. FAQ-osiosta Bedditin sivulta en löytänyt tähän muuta troppia, joten täytyykin laittaa heille erikseen kyselyä.

Epäselvästi näkyvä teksti kertoo minun yhteyden katkenneen klo 5.15.
Yön score jäi siksi aika huonoksi.

Kaiken kaikkiaan olimme molemmat laitteeseen tyytyväisiä ja koimme sen käytön hyödylliseksi. Kuten kaiken mittaamisen kanssa, itse kannatan rentoa linjaa: välillä on kiva saada faktoja mutun tueksi ja sitten taas pitää totaalitaukoa mittailusta. Kiitos ei neuroottisuudelle ja kontrolloinnille!

Data itsessään ei tietenkään mitään muuta, mutta voi auttaa tekemään omaa hyvinvointia tukevia valintoja. Jos vaikka yön aikainen leposyke on toistuvasti koholla ja uni rauhatonta, se on arvokas signaali siitä, että jokin stressaa.

Kuulen mielelläni kommentteja kokemuksista Bedditin tai muiden samantapaisten unimittarien kanssa!