torstai 9. lokakuuta 2014

Täydellisen läsnäolon harjoitus

...eli zen. Tiesitkö, että mindfulnessin juuret ovat zen-meditaatiossa? Tämän olin joskus lukenut mindfulnessin kehittäjän Jon Kabat-Zinnin kirjoista, mutta muuta en tästä harjoituksesta tiennyt. Koska mindfulness on loksahtanut niin tiiviiksi osaksi arkipäivääni ja hyvän unen rituaalejani, halusin penkoa asiaa hieman lisää.

Kuva: Mick Cam
Muutama viikko sitten osallistuin introkurssille Helsinki Zen Centerissä. Kokemus oli mielenkiintoinen, ehdottomasti maksamani 45 euron kurssimaksun arvoinen.

Ydinkeskustan sijainti on kätevä (myös ulkopaikkakuntalaisille) ja tilat miellyttävän rauhoittavat. Kyseessä on pelkistetyin mahdollinen buddhalaisuuden haara, ja meditoimassa - eli "istumassa" kuten oikea termi kuuluu - käy monenlaista väkeä ateisteista kristittyihin. Buddhalaisuus tai uskonnollisuus ylipäätään ei siis ole vaatimuksena.

Kuva: Helsinki Zen Center

Kurssilaiset olivat ihan tavallisia tallaajia: eri-ikäisiä miehiä ja naisia, jotka etsivät keinoja kiireen kesyttämiseen tai siihen, että elämä "ei oikein tunnu miltään". Koin tosin erottuvani porukasta siinä mielessä, etten osaa oikein samastua kumpaakaan noista tarpeista. Jos jotain ratkaistavaa ongelmaa haluaa hakemalla hakea, se on enemmänkin niin päin että elämäni ja tunneskaalani on päätähuimaavan rikasta. Ilman tietoisuustaitoja olisin ihan hukassa tämän energiamäärän keskellä! Ja joskus toki olenkin, mutta sekin kuuluu pakettiin :)

Intropäivän aikana käytiin läpi ja kokeiltiin muutamaan otteeseen zazen-harjoitusta, joka on kertakaikkisen yksinkertainen: istutaan liikkumatta ja kiinnitetään huomio hengitykseen. That's it.

Olen tottunut mindfulnessin arkiseen lähestymistapaan, jossa pääpiirteissään vain havainnoidaan nykyhetkeä ja pyritään hyväksymään se sellaisenaan. Lapsen raivotessa, ihastumisen humahtaessa päähän, hampaita pestessä tai meditoidessa. Harjoittaa voi siis missä ja milloin vain, se ei ole pääasia.

Tältä pohjalta suurin yllätys zazenissa olivat äärimmäisen tarkat puitteet. Istuma-asento on sormien asentoa myöten millintarkasti määritelty. Asento pyritään pitämään, vaikka epämukavuutta tai kipuakin tuntuisi. Harjoitusta ei lähtökohtaisesti keskeytetä ennen ajan umpeen kulumista (15 minuutista tunteihin). Jos meinaa lysähtää tai nukahtaa, voi harjoituksen puolivälissä pyytää opettajaa napauttamaan kepillä hartioille. Kuulostaa hurjalta, mutta on oikeasti ihan virkistävää! Pidemmissä sessioissa tehdään välissä reipastahtinen kävelymeditaatio, sekin hyvin tarkasti määritellyllä tavalla.

Kuva: Silke Gertensgard

Koska itse pyrin nykyään hakemaan olemiseen pikemminkin rentoutta kuin kontrollia, pedantisti rajatut puitteet eivät varmaan ole sopivin vaihtoehto. Poimin kuitenkin yhden loistojutun mukaani zazenista: silmät puoliavoinna meditoinnin. Perusteeksi kerrottiin unetuksen ehkäiseminen mutta myös yhteyden ylläpitäminen ulkomaailmaan, mikä sai minut pohtimaan asiaa. Olin tähän asti tehnyt niin kutsutut muodolliset meditaatioharjoitukset silmät kiinni. Kurssin jälkeen olen pitänyt silmät zeniläisittäin auki ja uskon, että tämä nivoo tietoisuustaidot vielä paremmin harjoituksista arjen tohellukseen.

Toinen asia, jonka huomaan jääneen mielen päälle on ohjaajan ohjeistus mieleen pulpahtavien ajatusten kohtaamiseen: niitä ei yritetä millään lailla kieltää tai työntää pois, "muttei myöskään kutsuta niitä kahville". Annetaan mennä omia aikojaan vaan. Tämä ei sinänsä ollut mikään uusi ajatus minulle vaan ihan mindfulnessin peruskamaa, mutta jotenkin tuo kahvittelumetafora sopii minulle hyvin. Olen mestari kutsumaan ajatuksia kahville: totta kai kiperimmät huolet ja parhaimmat ideat puskevat pintaan aina silloin, kun on päättänyt keskittyä vaikkapa hengitykseen. Mutta pimputtakoon vaan ovikelloa - kahvila on valitettavasti pienen hetken kiinni.

Yhteenvetona: jos kaipaat meditaatioharjoitusta, jossa on mukana mantroja, bling-blingiä, värejä ja eskapismia, zen ei varmaan ole sinun juttusi (sen enempää kuin arkisempi versio mindfulness). Ehkei myöskään jos sinulla on taipumusta perfektionismiin ja haet rentoutta ja tilaa elämälle virrata vapaasti.

Jos taas arvostat minimalismia, selkeitä raameja ja pelkistettyä meininkiä, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Ollaan läsnä itsellemme ja toisillemme. Se tuo pelkkää hyvää tähän maailmaan.

(Edit 11.10.: tehty pienet faktakorjaukset, esim kurssin pitävät ohjaajat, ei opettajat)

Tämäkin on tietysti aika houkutteleva elämänfilosofia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti