keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Magnesiumöljyt unettomille ja urheilijoille

On todella ikävä yllätys herätä keskellä yötä lihasten kramppaamiseen! Olen onneksi löytänyt ongelmaan ratkaisun, joka toimii lähes satavarmasti (kunhan sen vaan muistaa ennen nukkumaanmenoa...).

Timanttista tavaraa tuo magnesiumkide. Kuva: Paul's lab
Kyseessä on öljymuotoinen ulkoisesti käytettävä magnesiumkloridi, joka hierotaan iholle kramppialttiille alueille. Öljyä suositellaan seuraaviin vaivoihin, jotka kaikki voivat häiritä unta mitä suurimmassa määrin: lihas- ja nivelkipu, särky, levottomat jalat, "suonenvedot" eli lihaskrampit. Magnesium on myös tärkeä hermoston tasapainottaja, ja vaikuttaa rentoutumiseen ja sitä kautta unensaantiin.

Olen öljyn myötä lähes kokonaan luopunut  suun kautta nautittavista magnesiumtableteista niiden suolistoa ärsyttävän ominaisuuden vuoksi. Toinen syy on, että on ollut todella vaikea löytää luotettavaa tietoa siitä, missä muodossa sen magnesiumin pitäisi olla, jotta imeytyminen suolistossa toimisi. Joskus kahlasin läpi yhden sun toisen tuotesivun ja keskustelupalstan, mutta näkemykset tuntuivat olevan hyvin ristiriitaisia.

Näillä minä läträän.
Öljymuotoisesta magnesiumista minulla on (tärkeimpänä) kokemusperäistä tietoa, eli vaikutus on ainakin meikäläisellä toivotunlainen. Ennen kuin ostin ensimmäisen putelini tuoksutonta Lootuskaupan öljyä, kuulustelin kyllä verkkokauppaa pitävältä Emililtä, toimiiko tuo todella. Hän vakuutti, että ulkoisesti käytettävä magnesiumkloridi imeytyy paremmin kuin sisäisesti käytettvät magnesiumvalmisteet. Magnesiumkloridi on käytössä esimerkiksi joissain sairaaloissa Englannissa.

Sain hiljattain testiin Nordic Health Sprayn Uni Magnesium -öljysuihkeen. Se tuoksuu miedolle yrttisekoitukselle, josta tulee mieleen äidin liinavaatekaappi (se on täynnä ihania pieniä kangaspusseja, joissa on kuivattua laventelia). Öljyä suositellaan levitettäväksi iltaisin paitsi jalkoihin myös hartioille aromaterapeuttisen vaikutuksen saamiseksi. Tuotteidensa imeytymisestä yritys esittää useita tutkimustuloksia.

Kärsittyäni öisistä jalka- ja pohjekrampeista yläasteikäisestä lähtien olen aika iloinen, että ongelmaan on löytynyt ratkaisu. Erityisesti urheilun jälkeen sekä helteellä ja toisaalta talviaikaan öljy on ihan must. Levottomista jaloista olen onneksi kärsinyt vain raskausaikana, ja olihan se äärimmäisen epämiellyttävä vaiva. Vietin kesäyöt jääkylmässä suihkussa huljuttaen levottomia kekälekoipiani... Olisikin mukava kuulla, onko joku saanut öljystä helpotusta levottomiin jalkoihin?

Entä milloin magnesiumöljy ei ole hyvä idea?

Jos iho on rikki tai todella kuiva. Magnesium nimittäin kirvelee hieman ihan terveelläkin iholla, ainakin minulla. Voi olla että paksunahkaisemmilla äijillä ei tunnu missään. Minä en kuitenkaan suosittele vastasheivatuille tai hilseilevän kuiville kintuille.

Vinkiksi sain, että kuivaihoisten kannattaa magnesiumia laittaa kosteusvoiteen sekaan ja sitten levittää iholle.

Myös kiipeilyssä käytetään "mankkaa" ulkoisesti. Jää mysteeriksi, imeytyykö aine jauhemuodossa... Kuva: Shemsu Hor 

Erittäin monipolveinen keskustelu magnesiumista eri muodoissaan löytyy muuten esimerkiksi Tiede-lehden palstalta.


(Edit 30.10.2014: Korjasin paria termiä asiantuntijan vinkistä)

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kuuma smuuti talviaamuihin


Minulta kysytään joka aamu, mitä on tuo taivaallisen tuoksuinen juoma termoksessani... joten jaetaan ohje nyt täälläkin. Hyvä aamiainenhan on ratkaisevan tärkeä päivän aloitus, oli takana hyvä- tai huonouninen yö.

Nyt kun elohopea on hiipinyt jo nollan alapuolelle, raikas vihersmuuti ei tunnu kovin houkuttelevalta aamiaisvaihtoehdosta. Virkeyden maksimoimiseksi toivoin, että talviaamuihin löytyisi jotain vanhan suosikkini kaurapuuron tilalle, se kun pistää verensokerin sahaamaan proteiinilla rikastettunakin. Ilokseni löytyi! Resepti on tuunattu ravintoguru Jaakko Halmetojan herkullisesti kaakaojuomasta. Tässä minun versioni:



Pohjanesteenä on kolmisen desiä pakuriteetä. Keittelen sitä usein isomman satsin kerralla ja säilytän jääkaapissa. Jos en ole ehtinyt tätä tehdä, käytän Four Sigma Foodsin instant-annospusseja.

Ruokaisuutta tulee seuraavista ainesosista:
Pari ruokalusikallista chiasiemen-hyytelöä (veteen tai kookosmaitoon tehtynä)
Pari ruokalusikallista carob ja/tai kaakaojauhetta
Desi proteiinijauhetta
Ruokalusikallinen tai pari kookosöljyä

Makua, potkua ja antioksidantteja taas näistä:
Tuoretta inkivääriä noin sentin pala, viipaloituna
Cayenne-pippuria, kanelia, kardemummaa, roseepippuria...
Ripaus laadukasta suolaa
Steviaa, kookossokeria tai karppisokeria maun mukaan
Ruusujuuritippoja, joiden virkistävä vaikutus on todettu niin laajasti meikäläisen kaveripiirissä, että pakko hehkuttaa tätä pohjolan ginsengiä. Esim Puhdistamolta saa tinktuuraa.

Sekoita blenderissä tai (ehkä helpommin) sauvasekoittimella tasaiseksi, kaada termokseen ja off you go!

P.S. Vihersmuutin ohje löytyy sekin täältä, ja ateriaksi riittävän kahvijuoman resepti täältä.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Iso pomo valvoo

"Rahoitus on se osa-alue, jonka ääressä tämänkin pöydän ympärillä on viime yö istuttu", sanoo huippujuristi, toimittajan mukaan pirteänä.
"Nukun aina lyhyet yöunet, mutta nukun ne hyvin", ilmoittaa suuryrityksen johtaja talouslehdelle, joka kyselee toiko palkkaneuvotteluiden ratkeaminen paremmat yöunet.

Nämä sitaatit osuivat silmään hiljattain ja ovat mielestäni osoitus siitä, että myytti unen toisarvoisuudesta elää edelleen. Kovat jätkät eivät haaskaa aikaansa turhaan sängyssä makoiluun. Riittävän levon merkitystä toiminta- ja päätöksentekokyvylle ei tunnusteta.


Yötöissä? Kuva: Amboo

Räikein esimerkki ovat erilaiset tupo-, hallitus- ja muut neuvottelut. Niissä tehdään oikeasti isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat enimmillään koko kansakunnan elämään. Minusta on todella ikävä ajatus, että nuo päätökset tehdään rättiväsyneinä poskettoman valvomisen jälkeen, verensokeritkin pullankiskomisesta sekaisin. Onko niin, että se joka kestää valvomista parhaiten, saa runnottua näkemyksensä läpi?

Vihlaisua aiheuttaa myös lääkärien päivystyskäytäntö. Viime viikkoina tuttavapiiriin on osunut niin monta tapausta, joissa kuolemanväsynyt lähes vuorokauden valvonut lääkäri on tehnyt pahan hoitovirheen. En syytä näitä lääkäreitä, koska tiedän tasan tarkkaan mikä on oman hienomotoriikkani taso jos yöunet ovat jääneet välistä. Jos porkkanan kuoriminenkin on haastavaa, skalpelliin tarttumista en halua edes ajatella. Miksi toimistotyöläisen työaika on 7,5 tuntia mutta elämän ja kuoleman kysymyksiä ratkovalla se voi olla jopa vuorokauden tai ylikin? Onko tämä järkevä käytäntö?

Toivoisin, että jatkuvasti ja monin tavoin osoitettu unen tärkeys tunnustettaisiin vihdoinkin, ihan kaikilla areenoilla. Se, että priorisoi ja puolustaa tarvetta laadukkaaseen ja riittävään yöuneen pitäisi olla vahvuuden, ei heikkouden merkki.

Nyt tarvitaan ay-pamppu, valtakunnansovittelija, huippukirurgi, suuryrityksen johtaja tai joku muu valvomisen ammattilainen tekemään unen merkitykselle saman kuin Alex Stubb teki liikunnan hyödyllisyydelle. Kuka uskaltaisi sanoa, että välttää kaikkia työasioita kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa jotta olisi työaikanaan parhaassa mahdollisessa iskussa?

Sitä odotellessa, ollaan me tavikset hyvien unien ambassadöörejä. Kyllä ne päättäjätkin joskus tajuaa, että supermiehen ja -naisen esittäminen vie energiaa eikä tuo sitä.

Kaikki eläimet nukkuvat. Tuskin huvikseen tai laiskuuttaan. Kuva: Tambako

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sinivaloa leikkaavat lasit – täsmäase iltoihin ja öihin

Nykyluolamiehen nuotio taitaa olla led-tv:n ruutu. Harmi vain, että valon sävy on piristävää, päinvastoin kuin tulen...
Kuva: Kirsten

Aivan ensimmäiseksi: hifistelyvaroitus.

Jos olisin itse lukenut tämän postauksen vuosi sitten, olisin kuollut nauruun ja pitänyt kirjoittajaa aivan tärähtäneenä. Mikäli kärsit univaikeuksista muttet pysty hämärtämään valaistusta aivan optimaalisesti iltaisin, koska esimerkiksi perheenjäsenilläsi on eri rytmi tai haluat välillä tuijotella telkkaria tai muita ruutuja, suosittelen lukemaan eteenpäin.

Kuten kirjoitin aiemmassa postauksessani, aivan oleellista unensaannin ja unen laadun kannalta on poistaa illoista unihormonin tuotannon tehokas sabotoija: sinivalo. Sitä saamme yltäkylläisesti kaikista moderneista päätteistä eli tv:n, tietokoneen, tabletin ja kännykän ruuduista.

Hyvä ensiapu on asentaa laitteisiin f.lux-sovellus, joka kellertää valon automaattisesti kun vuorokausi alkaa kallistua iltaa kohti. Miinuksena on, että telkkareihin ei noin vain appeja asennella, ja moni haluaisi kuitenkin rentoutua illalla juuri television ääressä. Kodin valaistus voi sekin olla varsin piristävää. Mieleeni tulee lääkäri Ville Aholan näkemys, että valo vaikuttaa virkeyteemme lääkkeen lailla ja siksi sen annostuksen pitäisi olla yhtä tarkkaa.

Päätin siis tilata, puoliksi vitsillä, oranssit sinivaloa leikkaavat lasit. Lueskelin vähän amerikkalaisia keskustelupalstoja, joissa raportoitiin hinnoista ja laaduista, ja päädyin sitten tällaisiin pokiin. Löytyy ainakin USA:n ja UK:n Amazonista. Hinta näyttää olevan 8 dollarin ja 15 punnan välillä plus toimituskulut.

Uvexin sinivaloa leikkaavat lasit, Kuva Amazon
Tunti-pari ennen nukkumaanmenoa lasit päälle, ja voi olla huoleti sinivaloaltistuksen suhteen. Kuten kuvitella saattaa, nämä näyttävät aika jänniltä ja saattavat aiheuttaa hilpeyttä perheenjäsenissä. Itse muistutan lähinnä NRA:n mestariampujaa – siinä määrin, etten kehtaa laittaa tänne edes kuvaa :)

Valitettavasti lasit eivät toimi silmälasien kanssa, mutta sellaisiakin vesioita löytynee. Myöskin joissain aurinkolaseissa on oranssinsävyinen linssi, mutta se saattaa olla muuten liian tumma.

No, toimivatko Uvexit?

Pokat ovat olleet minulla nyt käytössä pari kuukautta. En ole huomannut mitään selkeää väsyttävää vaikutusta kuten jotkut raportoivat, mutta maailman värjäytyminen rauhoittavan kellertäväksi vaikuttaa yleisfiilikseen varmasti. Koska minun perushaasteeni (ja voimavaranikin toki) on korkea energiataso ja vireystila, otan mielelläni kaikki kikat käyttöön jotka auttavat laskemaan kierroksia. Tämä on varmaankin halvimmasta ja helpoimmasta päästä, koska ei vaadi mitään erityistoimenpiteitä.

Liekö taikauskoa tai ei, näin keinovalojen sesonkina eli pimeän vuodenajan jyllätessä en uskalla tavallisina arki-iltoina olla käyttämättä laseja. Rutiiniksi on myöskin muodostunut se, että nappaan lasit silmille jos joskus herään yöllä niin, että joudun laittamaan valot päälle ja lueskelemaan. Myös useina öinä toistuvat lapsen pissatusreissut hoituvat lasit silmillä, jotta en havahtuisi liikaa.

Jos haluat vähän huumoria iltoihisi ja keinon suojella ah niin tärkeää melatoniinintuotantoasi, kannattaa kokeilla. Olisi mukava kuulla, jos jollakin on selkeitä kokemuksia puolesta tai vastaan!



maanantai 13. lokakuuta 2014

Nirsk narsk – ensiapua hampaiden narskutteluun

Tuntuuko tutulta? Kuva: Andras Pfaff
En tiedä kumpi on pahempaa: elää (=nukkua) narskuttelijan kanssa vai heräillä itse aamuisin leukapielien jomotukseen. Molemmista on kokemusta, valitettavasti.

Ennen kuin saan haastateltua tikkaremmini hammaslääkäriä tarkemmin yöllisten purentahäiriöiden yleisyydestä, syistä ja hoitokeinoista, haluan pistää heti jakoon hyvät ensiapuvinkit. Käytin taas nimittäin vapaalauantain uuden oppimiseen, ja nyt oli kysessä jännittyneiden purentalihasten vapauttaminen. Kuulostaako taivaalliselta? No sitä se oli!

Kurssin ohjaaja, Method Putkisto Pilates -opettaja Meera Holopainen kävi ensin läpi tunnepuolen asioita, joita purentahäiriöihin yleensä liittyy. (Ongelma voi olla ihan fysiologinenkin, mutta palataan tähän hammaslääkärin haastattelussa.) Jäljet johtavat tietysti sylttytehtaalle, eli ikäväksi koettujen tunteiden – viha, häpeä, suru – panttaamiseen. Kun emme uskalla sanoa tai huutaa kiukkua ääneen, se varastoituu luontevasti juuri tänne äänielinten alueelle.

Paras hoitokeino on siis luonnollisesti sen työstäminen, mitä oireiden taustalta löytyy. Monella narskuttelu tai hampaiden yhteen pureminen on kausittaista ja liittyy stressaaviin elämänvaiheisiin. Itse kuulun tähän ryhmään.

Jäystämisestä aiheutuu monenlaista seurausta: päänsärkyä, migreeniä, ylävartalon kipua, hampaiden lohkeilua tai jopa murtumista. Jos yhtään epäilyttää, mitä ne leukaperät öisin puuhaavat, kannattaa kysyä hammaslääkäriltä onko narskuttelusta merkkejä.

Mutta miten asiaa voisi helpottaa, ihan saman tien?

Avainsana on rentouttaminen. Kurssilla teimme ensin rentoutusharjoituksen, jossa käytiin ajatuksella läpi koko pään ja kaulan alue. Teimme myöskin kevyen itsehieronnan tälle alueelle, mikä oli yllättävän tehokasta. Mutta se oikeasti hurja temppu oli poskilihaksen hieronta suun sisältäpäin. "Huh, mitä perunapeltoa!" kuului kurssilaisten suusta. Kuvaan siis tämän harjoituksen vähän tarkemmin.

Hanska käteen ja menoksi! Kyllä vaan :)
  • Ihan ensimmäiseksi kertakäyttöinen, ohut muovihanska käteen. Itse hieroin oikealla kädellä vasemman posken ja päinvastoin, eli vaihdoin kättä välissä. 
  • Aseta sormet posken ulkopuolelle ja peukalo suun sisälle, ja käy pienin hierovin liikkein läpi koko poski muutamaan kertaan. Kun löydät kipeän kohdan, purista sitä kevyesti peukalon ja sormien välissä, kunnes kipu hälvenee. Voit myös kokeilla niin, että pidät peukalon paikallaan ja hierot poskilihasta sormilla posken ulkopuolelta.
  • Sitten liu'uta peukaloa pitkin alahampaita nieluun asti. Nielun sivulla tunnet ylöspäin kaartuvan luun - hiero sitä varovaisesti. Ihan järkyttävän kipeä! Ainakin meikäläisellä.
  • Ennen kuin vaihdat puolta, tunnustele onko hierottu puoli yhtään erilainen. Minulla tuntui siltä kuin leuka olisi aivan vinossa, niin paljon kierämmällä käsittelemätön puoli oli.
  • Lopuksi sivele lempeästi molempia poskia ja fiilistele vaikutuksia.
Tämä voimakas harjoitus on hyvä tehdä kerran tai kaksi viikossa. Venyttelyjä ja rentouttamista kannattaa harjoittaa päivittäin. Välillä kannattaa käydä intialaisessa päähieronnassa tai voice massagessa. Ammattilainen voi käsitellä vielä vähän tehokkaammin kuin itse osaa ja uskaltaa.

Purentalihasten rentouttaminen ei ehkä poista varsinaista ongelmaa, mutta ainakin se helpottaa oireita. Nyt jäänkin innolla odottamaan, onko leukaperissä aamulla rennompi fiilis!

Ahh...parempi! Kuva: Andras Pfaff

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Nukahtamon suositusperiaatteista

Jaan Nukahtamossa tietoa ja kokemuksia menetelmistä, tuotteista ja palveluista, joilla on oman arvioini mukaan suotuisia vaikutuksia unen määrään ja laatuun. Kerron ohessa suositusperiaatteistani:
  • Blogi on minulle harrastus, jota teen omasta ilostani vapaa-ajallani. Tavoitteena on siis jakaa tietoa ja taitoja, ei saada taloudellista hyötyä.
  • Tiedonjakamiseen liittyy myös, että yritän linkata mahdollisimman hyvin tuotteisiin tai vaikkapa kursseihin, joista kerron. Mikäli olen saanut tuotelahjan, ottanut osaa pressitilaisuuteen tmv, mainitsen sen aina selkeästi postauksessa. Muussa tapauksessa olen itse maksanut tuotteesta tai palvelusta (tai saanut sen vaikka läheiseltä synttärilahjaksi).
  • En esittele blogissani mitään sellaista, jonka en itse usko toimivan jollekin lukijalle univalmiuksien tai muuten hyvinvoinnin lisääjänä. Tarjoan siis oman vertaisarvioni tai sellaisen tahon näkemyksen, johon luotan. Mahdollisimman usein pyrin etsimään myös tieteellistä tutkimusta aiheesta, jos sellaista on tarjolla. 
  • Vielä tähän loppuun perus-disclaimer: Aina kannattaa miettiä, mikä juttu itselle sopii ja mikä ei. Jos on vaikka lääkärin määräämä vahva unilääkitys päällä, tuskin kannattaa lopettaa sitä seinään ja korvata pakuriteellä tai yin-joogalla, vaikka kuinka niitä kehuisin. Tai sitten kannattaa :) Se on ihan oma päätös.
Lupaan jatkossakin tuutata kaikenlaisia vinkkejä ja vaihtoehtoja parempien unien puolesta. Toivottavasti löydät niistä itsellesi sopivat!

Kati

Nukahtamon tutkimusosastolta hyvää huomenta!


lauantai 11. lokakuuta 2014

Tulevia teemoja ja toivejuttuja

Vajaa pari kuukautta blogin perustamisesta, ja tänne alkaa hiljalleen kertyä tietoa ja kokemuksia parempien yöunien puolesta.

Olen saanut jo monen monia toiveita ja aihe-ehdotuksia. Kiitos niistä! Tässä hieman esimakua joistakin teemoista, jotka ovat minulla (tai vieraskynäilijöillä) työn alla:
  • Valolla on väliä: kokemuksia kirkasvalolampuista ja niiden vastaparista, sinivaloa leikkaavista suojalaseista
  • Öinen hampaiden narskuttelu ja miten sitä voi ehkäistä
  • Magnesium-öljyt
  • Aromaterapia
  • Lääkinnälliset sienet osa 2: lakkakääpä
  • Aikuisten unikoulu
  • Liikunta ja ylikunto
  • Psykoottinen unettomuus
Runsauden pulaa siis. Silti kannattaa edelleen laittaa aihetoiveita tulemaan, samoin kuin kokemuksia. Stay tuned!


torstai 9. lokakuuta 2014

Täydellisen läsnäolon harjoitus

...eli zen. Tiesitkö, että mindfulnessin juuret ovat zen-meditaatiossa? Tämän olin joskus lukenut mindfulnessin kehittäjän Jon Kabat-Zinnin kirjoista, mutta muuta en tästä harjoituksesta tiennyt. Koska mindfulness on loksahtanut niin tiiviiksi osaksi arkipäivääni ja hyvän unen rituaalejani, halusin penkoa asiaa hieman lisää.

Kuva: Mick Cam
Muutama viikko sitten osallistuin introkurssille Helsinki Zen Centerissä. Kokemus oli mielenkiintoinen, ehdottomasti maksamani 45 euron kurssimaksun arvoinen.

Ydinkeskustan sijainti on kätevä (myös ulkopaikkakuntalaisille) ja tilat miellyttävän rauhoittavat. Kyseessä on pelkistetyin mahdollinen buddhalaisuuden haara, ja meditoimassa - eli "istumassa" kuten oikea termi kuuluu - käy monenlaista väkeä ateisteista kristittyihin. Buddhalaisuus tai uskonnollisuus ylipäätään ei siis ole vaatimuksena.

Kuva: Helsinki Zen Center

Kurssilaiset olivat ihan tavallisia tallaajia: eri-ikäisiä miehiä ja naisia, jotka etsivät keinoja kiireen kesyttämiseen tai siihen, että elämä "ei oikein tunnu miltään". Koin tosin erottuvani porukasta siinä mielessä, etten osaa oikein samastua kumpaakaan noista tarpeista. Jos jotain ratkaistavaa ongelmaa haluaa hakemalla hakea, se on enemmänkin niin päin että elämäni ja tunneskaalani on päätähuimaavan rikasta. Ilman tietoisuustaitoja olisin ihan hukassa tämän energiamäärän keskellä! Ja joskus toki olenkin, mutta sekin kuuluu pakettiin :)

Intropäivän aikana käytiin läpi ja kokeiltiin muutamaan otteeseen zazen-harjoitusta, joka on kertakaikkisen yksinkertainen: istutaan liikkumatta ja kiinnitetään huomio hengitykseen. That's it.

Olen tottunut mindfulnessin arkiseen lähestymistapaan, jossa pääpiirteissään vain havainnoidaan nykyhetkeä ja pyritään hyväksymään se sellaisenaan. Lapsen raivotessa, ihastumisen humahtaessa päähän, hampaita pestessä tai meditoidessa. Harjoittaa voi siis missä ja milloin vain, se ei ole pääasia.

Tältä pohjalta suurin yllätys zazenissa olivat äärimmäisen tarkat puitteet. Istuma-asento on sormien asentoa myöten millintarkasti määritelty. Asento pyritään pitämään, vaikka epämukavuutta tai kipuakin tuntuisi. Harjoitusta ei lähtökohtaisesti keskeytetä ennen ajan umpeen kulumista (15 minuutista tunteihin). Jos meinaa lysähtää tai nukahtaa, voi harjoituksen puolivälissä pyytää opettajaa napauttamaan kepillä hartioille. Kuulostaa hurjalta, mutta on oikeasti ihan virkistävää! Pidemmissä sessioissa tehdään välissä reipastahtinen kävelymeditaatio, sekin hyvin tarkasti määritellyllä tavalla.

Kuva: Silke Gertensgard

Koska itse pyrin nykyään hakemaan olemiseen pikemminkin rentoutta kuin kontrollia, pedantisti rajatut puitteet eivät varmaan ole sopivin vaihtoehto. Poimin kuitenkin yhden loistojutun mukaani zazenista: silmät puoliavoinna meditoinnin. Perusteeksi kerrottiin unetuksen ehkäiseminen mutta myös yhteyden ylläpitäminen ulkomaailmaan, mikä sai minut pohtimaan asiaa. Olin tähän asti tehnyt niin kutsutut muodolliset meditaatioharjoitukset silmät kiinni. Kurssin jälkeen olen pitänyt silmät zeniläisittäin auki ja uskon, että tämä nivoo tietoisuustaidot vielä paremmin harjoituksista arjen tohellukseen.

Toinen asia, jonka huomaan jääneen mielen päälle on ohjaajan ohjeistus mieleen pulpahtavien ajatusten kohtaamiseen: niitä ei yritetä millään lailla kieltää tai työntää pois, "muttei myöskään kutsuta niitä kahville". Annetaan mennä omia aikojaan vaan. Tämä ei sinänsä ollut mikään uusi ajatus minulle vaan ihan mindfulnessin peruskamaa, mutta jotenkin tuo kahvittelumetafora sopii minulle hyvin. Olen mestari kutsumaan ajatuksia kahville: totta kai kiperimmät huolet ja parhaimmat ideat puskevat pintaan aina silloin, kun on päättänyt keskittyä vaikkapa hengitykseen. Mutta pimputtakoon vaan ovikelloa - kahvila on valitettavasti pienen hetken kiinni.

Yhteenvetona: jos kaipaat meditaatioharjoitusta, jossa on mukana mantroja, bling-blingiä, värejä ja eskapismia, zen ei varmaan ole sinun juttusi (sen enempää kuin arkisempi versio mindfulness). Ehkei myöskään jos sinulla on taipumusta perfektionismiin ja haet rentoutta ja tilaa elämälle virrata vapaasti.

Jos taas arvostat minimalismia, selkeitä raameja ja pelkistettyä meininkiä, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Ollaan läsnä itsellemme ja toisillemme. Se tuo pelkkää hyvää tähän maailmaan.

(Edit 11.10.: tehty pienet faktakorjaukset, esim kurssin pitävät ohjaajat, ei opettajat)

Tämäkin on tietysti aika houkutteleva elämänfilosofia...

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Unta palloon lääkäri Vilho Aholan teesein

Olin maanantaina mukana Simply Health Talks -hyväntekeväisyystapahtumassa, jossa seitsemän alansa timanttisinta asiantuntijaa piti napakan inspiraatioluennon meille kuulijoille. Saimme monenlaisia näkemyksiä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin teemoista, ja pulittamamme korvaus meni Lastensairaalan rakennushankkeelle. Loistopaketti, kiitos Kristian Ekström ja puhujat! Sydäntä lämmittää aina, kun joku pelkän taivastelun lisäksi tarttuu toimeen.

Nukahtamo-hattu päässä kuuntelin tarkimmalla korvalla lääkäri Vilho Aholan esitystä "Unta palloon". Hyviä muistutuksia ja uusiakin pointteja, joista omat poimintani ohessa.

Jätän suosiolla väliin ne ajatukset, joilla Ahola herätteli niitä, jotka pitävät unta pienimpänä prioriteettina ja tinkivät siitä tilaa muulle elämälle... Kuvittelisin, että näille sivuille päätyvät sellaiset lukijat, jotka pikemminkin toivovat lisää unta kuin tuskailevat, onko ihmisen muka ihan pakko nukkua. (Vai olenko väärässä?) Siltä varalta mainittakoon edes, että Aholan mukaan riittävä uni boostaa arkijaksamisen lisäksi myös äärimmäisiä urheilusuorituksia. Hän kertoi kokeesta, jossa huippu-urheilijoita laitettiin nukkumaan yhdeksän tuntia yössä. Tulokset paranivat siihen malliin, että se oli verrattavissa dopingiin.

Jännä aspekti univaikeuksiin ja niiden kietoutumiseen osaksi kokonaishyvinvointia liittyy mielestäni elimistömme rytmisyyteen, josta Aholakin puhui. On mielestäni jotenkin mystistä, että moni kehon toiminnoista noudattaa tietyn pituista kiertoa. Esimerkiksi kuukautisrytmi naisilla tai vuorokausirytmi, joka tutkimusten mukaan ajastuu hieman yli 24-tuntiseksi, jos mitään valoärsykkeitä ei anneta. Tämä kertoo hyvin siitä, että olemme osa ekosysteemiämme luontoa, jossa kaikki tapahtuu sykleissä ja rytmeissä.

Vuorokausirytmiimme vaikuttaa Aholan mukaan erityisesti valon määrä ja laatu. Hänen mielestään valoon pitäisi suhtautua kuin lääkkeseen, ja annostella sitä sen mukaisesti.


Tämä valaisin on kuin suoraan Höyhensaarilta! Kuva: VITA

Esi-isämme sattuivat jostain syystä asettumaan tältä(kin) kannalta todella haastaviin elinolosuhteisiin, eli luonto ei todellakaan auta meitä säilyttämään säännöllistä vuorokausirytmiä vuoden ympäri. Onneksi valolle altistumista on helppo säätää muilla konstein. Aholan vinkit olivat yksinkertaisuudessaan seuraavat:

  • Kaamosaikaan ei kannata luukuttaa täyttä valaistusta iltakymppiin asti. Sen sijaan kannattaa himmentää ajoissa, tunti pari ennen nukkumaanmenoa.
  • Aamulla heti päälle kirkasvalolamppu, jossa vähintään 10 000 luxia. 

Näistä kannattaa aloittaa ihan ensimmäisenä, jos uniongelmia ilmenee. Itsellä on nuo illat jo aika lailla oppikirjan mukaisia, mutta kirkasvalolla kikkailun olen varmaankin aina aloittanut ihan liian myöhään sydäntalvella: vasta kun olen huomannut, että meinaan uuvahtaaa kaamoksen pimeimmässä vaiheessa. 

Toinen rytmiin liittyvä asia, josta tuli hyvä muistutus on syklien vaikutus nukahtamiseen. Meillä on jatkuvasti, yötä päivää, päällä noin 90 minuutin pituinen syklikierto, jonka mukaan vireystilamme vaihtelee. Olemme siis alttiimpia nukahtamaan tietyssä kohdin sykliä. Aholan sanoin, "jos et hypännyt Nukkumatin bussiin kun se pysähtyi kohdallasi, joudut odottamaan seuraavaa vuoroa". Mikäli iltapesulle ryhtyy vasta siinä kohdin kun bussi on jo pysäkillä, vuoro jää kyllä välistä. Tuloksena on turhaa kieriskelyä sängyssä unta odotellen.

Siispä kannattaa tehdä sopivat matkavalmistelut ajoissa ja olla ajoissa paikalla, kun pikavuoro Höyhensaarille saapuu. Pesenpä tänään hampaat vähän normaalia aikaisemmin, ihan kaiken varalta :) Hyviä unia!

Vilho Aholan esityksen slidet löytyvät kokonaisuudessaan Slidesharesta.

P.S. Jos olet kätevä käsistäsi ja haluat itse valmistaa höyhenvalaisimen itse, siihenkin löytyi ohje: