perjantai 29. elokuuta 2014

Mikael Sallisen haastattelu: mitä uutta unitutkimuksessa?

Minulla oli työn puitteissa mahdollisuus tavata Mikael Sallinen, joka on yksi maamme johtavista unitutkijoista. Hän työskentelee Työterveyslaitoksella ja toimii myös professorina Jyväskylän yliopistossa.

Kuten arvata saattaa, minulla oli paljon kysyttävää. Ihan ensimmäisenä tiedustelin Sallisen arviota siitä, onko unettomuus yleistynyt – vai siitä puhuminen.

Hänen mukaansa vertailukelpoista dataa ei ole kovin pitkältä ajalta. 1920–30-luvuilta löytyy jo sellaista tietoa, jota voi tarkastella nykynumeroita vasten. Näyttäisi siltä, että yöunen pituus on lyhentynyt hieman, keskimäärin 10–15 minuuttia. Toinen olemassaoleva tieto on, että unioireet ovat lisääntyneet Pohjoismaissa jonkin verran viimeisten vuosikymmenien aikana.

Nämä eivät osoita dramaattista muutosta, mutta antavat kuitenkin viitettä kehityksen suunnasta.

Talviuniltako heräsitte?

Se on selvää, että tabu unettomuuden ympäriltä on alkanut liueta. Vielä sukupolvi taaksepäin univaikeudet koettiin Sallisen mukaan hyvinkin häpeällisiksi, eikä niistä välttämättä kehdattu mainita edes lääkärille. Tämä yllätti minut, koska itse en muista sellaista aikaa, jolloin uniongelmia olisi pitänyt jotenkin häpeillä. Nykyäänhän unettomuus keskustelunaiheena on arkipäiväistynyt, ja ihmiset tiedostavat huomattavasti paremmin, että sitä voi hoitaa.

"Ja kannattaa hoitaa. Kroonistunut unettomuus ennustaa terveyden heikkenemistä. Toisaalta ihminen, joka nukkuu hyvin, voi usein muutenkin hyvin," Sallinen painotti.

Puhuimme yleisimmistä häiriötekijöistä, jotka nukkumista haittaavat: epäsäännöllinen vuorokausirytmi, käsittelemätön stressi ja ylipaino. Nämä ovat kaikki asioita, joihin voi itse vaikuttaa – kenties vuorotyö poislukien. Jostain syystä monet eivät kuitenkaan halua tai osaa puuttua näihin itse, vaan univaikeuksiin aletaan herkästi etsimään muita ratkaisuja. Tai niihin alistutaan.

Erityisesti minua kiinnosti tuo stressinkäsittely, jonka yhteydestä univaikeuksiin Sallisella oli uutta tutkimustietoa välittää. Vivek Pillai ja kumppanit olivat selvittäneet, millaiset stressinkäsittelytavat ovat tehokkaita ja mitkä epäedullisia nimenomaan väliaikaisen unettomuuden kannalta. Tässä ei siis tutkittu kroonisesti unettomia vaan lähes 2400 periaatteessa hyväunista, mutta maalaisjärjellä ajateltuna en näe syytä mikseivät tulokset olisi relevantteja ihan kaikkien kannalta.

Ei näin!!!!!   Kuva: Kroszk
Lähtökohtahan on, että meistä jokainen altistuu stressille. Se on normaali osa elämää. Stressi itsessään ei ole ongelma vaan se, jos emme osaa sitä käsitellä ja jäämme siihen ikään kuin jumiin. Pillai & co:n mukaan epäedullisia strategioita stressin hanskaamiseen ovat (oma vapaa käännökseni)
  • itselääkintä päihteillä kuten alkoholilla
  • luovuttaminen eli päätös uskoa siihen, että tilanteelle ei voi tehdä mitään ja on vain kärsittävä
  • harhautus eli keskittyminen johonkin muuhun, toisin sanoen ongelman kieltäminen. Tämä voi toimia lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä pahentaa stressiä.
Jaahas. Tämä kuulostaa aivan perussuomalaiselta tavalta kohdata ongelmia, eikö vain (ja nyt en puhu politiikkaa :))? Mitä sitten pitäisi tehdä? Tehokkaammiksi osoittautuivat seuraavat vaihtoehdot:
  • ongelman aktiivinen käsittely eli ratkaisun hakeminen ongelmaan
  • sosiaalisen tuen hyödyntäminen ja käytännön avun hankkiminen
Lisäksi tutkimuksessa käsiteltiin ei-toivottujen ajatusten (kuten "en selviä tästä työstä", "valvon varmasti koko yön") merkitystä unettomuudelle. Jos tuollainen ajatus putkahtaa päähän, peli on menetetty ja voi vaipua itsesääliin ja alkaa jo murehtia seuraavan päivän uupuneita tunnelmia, eikö vain...? Aiemmissa tutkimuksissa oli todettu, että edellä kuvatun pelossa moni pyrkii olemaan ajattelematta tuollaisia ajatuksia, yrittää välttää niitä ja nitistää ne alkuunsa. Tällainen lähestymistapa on kuitenkin todettu varsin tehottomaksi. Mehän emme voi kontrolloida ajatuksiamme.

Paremmat tulokset on saatu mindfulness-tyyppisen, hyväksyvän asenteen myötä. Tämän olen itsekin todennut käytännössä. Mutta se onkin jo oman postauksen väärti! Mindfulnessista eli tietoisuustaidoista tulen varmasti kirjoittamaan useampaankin otteeseen.

    Vähän epätieteteellisempää stressinlievitystä. Hymyilyttänee ohikulkijoita eli toimii! Kuva: Rolvr_comp

    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti